Aivokasvaimen vuoksi teini-ikäisenä näkönsä täysin menettänyt Anni Väänänen ottaa minut vastaan, kättelee, katsoo silmiin ja istuttaa kahvikupin ääreen. Ei uskoisikaan, ettei Väänänen oikeasti näe mitään, niin hyvin hän on alkanut tulla toimeen näkövammansa kanssa.
– Näen muilla aisteilla. Kuulen, onko henkilöllä jalassaan farkut tai korvissaan pitkät, roikkuvat korvakorut. Kätellessä jo huomaan, onko hänellä koruja. Tunnistan ihmisen äänestä mistä hän on kotoisin ja missä asunut, Väänänen kertoo.
Kymmenen vuotta sitten hierojaksi valmistunut ruokolahtelainen Väänänen jakaa mielellään kokemuksiaan sokeana olemisesta myös näkevien kanssa. Maanantaina hän piti Etelä-Karjalan Näkövammaiset Ry:n toimistolla Lappeenrannassa täysin pimeän kahvihetken. Kyseessä oli hänen uuden hierontapisteensä avajaiset.
Pimeiden kahvittelujen pitämistä Väänänen lupaa harkitsevansa jatkossakin, mikäli tila osoittautuu siihen toimivaksi. Marraskuun sokeainviikolla Väänänen toivoisi voivansa pitää pimeäkahvilan jonkin kahvilayrittäjän kanssa.
– Kun ei näe, pitää keskittyä hetkeen ja muihin aisteihin. Kuuluvatko esimerkiksi liikenteen äänet helpommin? Kahvihetki pimeässä nostattaa monenlaisia tunteita, ja moni on ihmetellytkin, että herranjumala miten tällaisessa maailmassa voi oikein elää.
30-vuotias Väänänen on jo oppinut elämään näkövammaisena, vaikka haasteitakin on ollut. Hän on toiminut yhdeksän vuotta hierojayrittäjänä.
– Ohjelmistojen käyttöönotto ja käytön opettelu on vaatinut aikaa, sillä en ole mikään tekniikan ihmelapsi. Esimerkiksi maksupäätteen kanssa on ollut opettelemista, mutta nykyään on jo onneksi puheohjelmia, mitkä helpottavat arkea, Väänänen sanoo.
Hierojan ammatissaan Väänäselle on ollut sokeudesta jopa hyötyä, sillä hänen tuntoaistinsa on hyvin herkkä.
– Tunnistan helposti esimerkiksi jännitystilat, ja miten paljon ihmisen hengitys vaikuttaa jännityksiin. Opastan oikeanlaisessa hengittämisessä ja teemme asiakkaiden kanssa yhdessä hengitysharjoitteita.
Väänänen on jo huolissaan siitä, miten terveyskeskuksella häneen suhtaudutaan, sillä hän on monesti kehottanut asiakkaitaan hakeutumaan lääkärin pakeille.
– Kerrankin kehotin yhtä asiakasta näyttämään hänen selässään olevaa luomea lääkärille, sillä se oli selvästi muuttunut. Tällaiset asiat tunnistan hyvin helposti, Väänänen toteaa.
Väänäsestä piti alunperin tulla muusikko. Hän oli juuri sokeutunut opiskelupaikkoja valitessa, eikä hän osannut lukea pistenuotteja.
– Ei minusta varmasti enää muusikoksi olisikaan, sillä se on pääosin iltatyötä, ja itse en ole mikään yövalvoja. Olen pitänyt hierojan ammatista, mutta nyt minulla on sellaisia terveydellisiä rajoitteita, etten voi tehdä tätä työtä enää kokopäiväisesti, Väänänen harmittelee.
Hänellä on edelleen kasvain päässä, ja lääkärit ovat varoitelleet liiallisesta fyysisestä kuormituksesta. Siksi Väänänen tekee tällä hetkellä hierontoja ajanvarauksella vain maanantaisin, Etelä-Karjalan Näkövammaisten toimistolla Valtakadulla.
– Tämä oli nyt ensimmäinen tarjous minkä sain, mutta tavoitteenani on tehdä jatkossa hierontoja myös muualla. Ruokolahdelta joudun lähtemään entisistä liiketiloistani, sillä rakennus puretaan pois, Väänänen kertoo.