XXL-kokoinen Sanna, 39, uskaltaa olla ylpeä – "Kukaan ei ole koskaan haukkunut ulkonäköäni"
2
– On paljon minunkokoisiani, joita kilot häiritsevät yhtä vähän kuin minua, XXL-kokoinen Sanna Degerman sanoo. Ari Peltonen
Katso isompi kuvaMiss Kurvikkaaksi toukokuussa valittu kahden lapsen äiti nauttii taas mallintöistä. Ari Peltonen
Katri Porttinen
| Päivitetty
Jos aikoo juhannukseksi bikinikuntoon, nyt alkaa olla myöhäistä treenata. Mutta ei se mitään: totuushan on se, että rantakuntoon pääsee, kun laittaa bikinit päälle ja lähtee rannalle.
Facebookissa aiheesta kiertävä beach body -meemi naurattaa hausjärveläistä Sanna Degermania – hän kun on varustettu itsetunnolla, joka ei riipu vatsan leikkausarvista tai kilojen määrästä.
Kun kuvaaja lähtee kuvaamaan Degermania tätä juttua varten, on keikka harvinaisen helppo, sillä nainen osaa olla kameran edessä edukseen.
XXL-kokoinen ryttyläläinen voitti toukokuussa Muotiputiikki Helmen kauneuskilpailussa Miss Kurvikkaan tittelin ja on pitkän tauon jälkeen alkanut taas tehdä mallintöitä. Nuorempana tuli voitto Miss XL -kilpailusta.
Syksyllä 40 vuotta täyttävä Degerman ikätovereineen eli teini-ikäänsä 1990-luvun alussa, jolloin naistenlehdet olivat täynnä 1200 kilokalorin dieettejä ja superjulkkiksena muotikuvissa paistatteli anorektisen laiha Kate Moss
Degerman onnistui kuitenkin väistämään ulkonäköpaineet.
Ehkä kasvaminen Kemijärven maaseudulla auttoi: siellä lapsuus tuntui kestävän ainakin vähän pidempään kuin kaupungissa.
–En muista, että olisin kertaakaan kuullut, että joku olisi haukkunut ulkonäköäni, hän sanoo.
Tytön paino oli aina ollut ”normaalin” rajoissa, mutta lukiossa kiloja alkoi kertyä. Mutta edes muutto Helsinkiin ei tuonut parikymppiselle Degermanille ulkonäköpaineita.
–Minulla ei ole jäänyt mikään koskaan uskaltamisesta kiinni. Ulkonäkö tai paino ei ole mikään issue Jos ollaan tämän kokoisia, niin sitten ollaan.
Degerman opiskeli vaatesuunnittelua ja tiesi, miten saada vaatteet näyttämään hyvältä. Myös pääsy mallitoimiston listoille XL-kokoisena toi itseluottamusta.
On Degerman joskus nuorempana yrittänyt laihduttaakin, tuloksetta.
–Rakastan ruokaa enemmän kuin urheilua, kahden lapsen äiti nauraa ja korostaa, että kyllä hänkin hyötyliikkuu puutarhassa ja pyörän selässä sekä käy tanssimassa lasten kanssa.
Se mikä Degermania harmittaa on, että niin monet ihmiset käyttävät aikaansa turhasta suremiseen. Hänestä se on tämän lyhyen elämän tuhlaamista.
–Maailmassa on niin paljon pahempia asioita kuin lihavuus. Toki kroppa voi rajoittaa tiettyjä asioita. Jos haluan lähteä kavereiden kanssa melomaan, mutta en mahdu siihen kajakkiin, niin so what, sitten tehdään jotain muuta. Miksi tehdä asioita vaikeiksi?
Nykyinen salibuumi on vuosikymmenten laihuusihannoinin jälkeen askel parempaan suuntaan: fitness-tähdet sentään syövät – ja harrastavat liikuntaa. Asiat ovatkin mallillaan, jos tekee asioita omista lähtökohdistaan ja oman terveytensä eteen, Degerman sanoo.
–Jos joku haluaa juosta maratonin, se on ihan ok. Ja jos se oma ulkonäkö häiritsee, niin laihduta. Mutta on myös paljon minunkokoisiani, joita kilot häiritsevät yhtä vähän kuin minua.
4- ja 8-vuotiaille lapsilleen hän haluaa näyttää mallia siitä, että maailmaan mahtuu erilaisia kehoja.
Rakastan ruokaa enemmän kuin urheilua."
–Luin kerran yhtä artikkelia, jossa yksin kahta poikaa kasvattava englantilainen nainen kertoi hilluvansa alasti kotona, jotta pojat näkisivät, että maailmassa on myös L-kokoisia naisia eikä vain niitä, joita lehdet ovat täynnä.
–Minäkin teen niin, ihan tarkoituksella, koska haluan näyttää lapsille, että kenenkään ei tarvitse muokata itseään kelvatakseen.
Joka tuutista pursuavat laihdutusmainokset Degerman yrittää piilottaa. Kun poika sattui ihmettelemään amerikkalaista laihdutus-tosi-tv:tä, äiti sivuutti tilanteen nopeasti toteamalla vain, että kyseessä on kuntoiluohjelma.
–Toivon, että lapset eivät ikinä oppisi käyttämään sanaa lihava sen negatiivisessa merkityksessä.
Liian isoksi Degerman on tuntenut itsensä lähinnä Pariisissa, jossa hän asui nuorempana miehensä työn takia.
Muotiputiikeissa piti joko mahduttaa itsensä vaatteisiin tai jättää ne ostamatta.
Degerman ei kuitenkaan suostunut murehtimaan asiaa, vaan keskittyi enemmän siihen, mitä hän Pariisissa voisi tehdä ja nähdä.
Ryttylään perhe päätyi kolme vuotta sitten kerrostalosta Helsingistä. Nuorimman lapsen myötä tarvittiin lisää tilaa, ja Hausjärvelle he tulivat talon perässä. Vuonna 1906 rakennettu kivitalo ja puutarha vievät aikaa, mutta syksyllä Degerman aikoo toteuttaa unelmansa ja lähteä opiskelemaan sokerileipuriksi.
–Muuten olen aika suurpiirteinen, mutta kakkujen tekijänä olen perfektionisti, nainen nauraa.
Juhannuksena perhe ajaa pohjoiseen, jossa tavataan ystäviä ja saunotaan.