Posti kulkee pikkupakkasellakin – Vuonna 1987 pakkasta oli niin paljon, että postinjakaja sai luvan tilata reitille taksin

Postinjakaja Markku Koivu, 59, on tottunut lähtemään reitilleen lähes kelillä kuin kelillä. Kovalla pakkasella kerrospukeutuminen on tärkeää, etenkin jos poljettava reitti on tavallista pidempi. Tämän viikon torstaina Koivu tarkeni T-paidalla, fleecellä ja päällystakilla sekä pitkillä kalsareilla ja farkuilla.

Villasukat pitävät jalat lämpiminä. Luukkumallilla aukenevien nahkahanskojen alla on sormikkaat, joilla postin lajittelu käy kätevimmin.

Koivun vakioreitti vie kolmisen varttia, joten silloin riittää kevyempikin varustus vaatetta. Pyöräiltävä reitti on noin kymmenen kilometriä.

–Pahin reitti vie kolmisen tuntia.

Pyörän polkeminenkaan ei ole aivan kevyttä, koska täydessä lastissa kirjesalkuilla on painoa 50 kiloa.

– 20 kiloa edessä ja takana 15 kiloa molemmilla sivuilla, Koivu selventää.

Nykyistä reittiään Koivu on ajanut puolisen vuotta ja sanoo osaavansa sen vaikka silmät ummessa.

Koivun työssä pakkasraja on -20°C astetta tuuli mukaan huomioiden. Mopolla liikkuvan posteljoonin pakkasraja on -10°C. Jos pakkanen on kova, reitin voi ajaa omalla autolla.

– Vuonna 1987 pakkasta oli -35°C astetta ja silloin jaoimme postia taksikyydeillä.

Markku Koivu on jakanut postia 42 vuotta ja jäljellä on vielä viisi työvuotta. Selkä ja jalat joutuvat työssä koville, joten yli eläkeiän hän ei aio töitä jatkaa.

Aurinkoinen pakkaskeli on Koivun mukaan hyvä sää postinkantajalle.

– Nyt on aivan upea sää, vaikka muuten talvea inhoankin. Pahin keli on juuri satanut lumisohjo, jossa ei meinaa pysyä pystyssä pyörällä saati kävellen, Koivu sanoo.

– Asiakkaille sellaisia terveisiä, että postilaatikon edusta kannattaa hiekoittaa ja kolata lumet pois.

Postia riittää yhä jaettavaksi, vaikka yhä useammat saavat esimerkiksi laskunsa sähköisesti. Lehtiä, kirjeitä ja kortteja on nytkin laukuissa pinoittain.