Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: "Ennen ei kitisty eikä naristu, vaan toteltiin"

IHMISET Ihmisen tarve saada läheisyyttä, turvaa ja lohdutusta ei rajoitu vain lapsuuteen, korostaa lastenpsykiatri. Sodan jälkeisessä Suomessa tunneilmasto oli karu, mikä saattoi suojata Suomea traumoilta.

Jari Sinkkonen muistaa jälleenrakennusajan valoisana ja optimistisena. Välttelevä kiintymyssuhdemalli saattoi silloin pelastaa kansakunnan. Petteri Kitti

Petri Lyy

Välttelevä kiintymyssuhdemalli on jopa tyypillinen vanhemman polven suomalaisille, ja se on voinut osaltaan suojata koko kansakuntaa sodan aiheuttamilta traumoilta.

Näin arvioi Suomen tunnetuin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, joka on juuri julkaissut kirjan Kiintymyssuhteet elämänkaaressa.

– Muistan jälleenrakennusajan energisenä ja optimistisena, hän sanoo.

– Silloin ei kitisty eikä naristu, vaan toteltiin. Lasten psyykkiset oireet olivat vetäytymistä, depressioita ja itsetunto-ongelmia, kun ne nyt ovat käytösongelmia ja jatkuvaa rajojen kokeilemista.

Välttelevässä kiintymyssuhteessa elävällä on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista.

Kielteinen käsitys muista estää luottamasta muiden apuun ja hyväksyntään silloinkin, kun niitä kipeästi tarvitsisi, mikä vähentää muiden tuen ja seuran etsimistä.

Kielteinen käsitys muista kompensoituu korostuneena itsetuntona, haluna pärjätä yksin ja taipumuksena painottaa tiedollisten asioiden hallintaa.

Toisaalta sodanjälkeisen Suomen tunneilmasto on Sinkkosen mukaan ollut karu.

Samaa perua lienee sekin, ettei itsenäisyyspäivää Suomessa juhlita yhtä riehakkaasti kuin muissa maissa.

– Mehän olemme hyviä juhlimaan hautajaisia ja surujuhlia yleensäkin. Ne ovat arvokkaita tilaisuuksia, Sinkkonen arvioi.

Sinkkonen sanoo, ettei hänen uusimpansa ole kasvatusopas, vaan se on tarkoitettu lähinnä opiskelijoiden ja alan ammattilaisten käyttöön.

Sinkkosen edelleen työstämä kiintymyssuhdeteoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn tutkimuksiin.

Teoriassa on vaikutteita sekä psykoanalyysistä että eläinten käyttäytymistieteestä.

– Sitä on pidetty käänteentekevänä teoriana, joka ei kumoa mitään muuta, mutta tuo uuden näkökulman, Sinkkonen toteaa.

Bowlby päätteli, että ihmislapsen varhaiskehitystä säätelee turvallisuuden tarve ja vaarallisissa tilanteissa pyrkimys pysytellä lähellä hoivaavaa aikuista.

– Ihmisen tarve saada läheisyyttä, turvaa ja lohdutusta ei rajoitu vain lapsuuteen vaan jatkuu kuolemaan saakka, Sinkkonen toteaa.

Kiintymyssuhteet muodostuvat vuorovaikutustapahtumien kautta. Jo vauvan mieleen jää jälkiä syöttämisestä, vaipanvaihdosta ja imettämisestä.

Ensimmäisen ikävuoden aikana syntyy kiintymyssuhde lähimpään hoivaajaan.

– Ihmisen kasvaessa kiintymyssuhteita tulee lisää. Opettajat, ystävät, seurustelukumppanit, puoliso, lemmikkieläimet tai Jumala ovat näitä kohteita ja täyttävät erilaisia tunnetarpeita, Sinkkonen listaa.

Turvalliset kiintymyssuhteet suojaavat vastoinkäymisten vaikutuksilta.

– Ahdistus, vihamielisyys ja depressio aiheutuvat toistuvista, tahattomista ja selityksettä jääneistä erokokemuksista ja menetyksistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu