Toisena päivänä tyttärensä kuoleman jälkeen Pauliina Flang alkoi kirjoittaa tunteistaan, sanoittaa surua, kuten hän itse sanoo.
Flangin haaveissa oli ollut ammatillisen, seksuaaliterapian alaan liittyvän kirjan kirjoittaminen.
– Minulle on ollut aina tärkeää puhua asioista, jotka ovat tabuja, vaiettuja asioita, hän sanoo.
Esikoiskirja syntyikin, mutta ei sellainen, jonka hän alun perin aikoi kirjoittaa, vaan kirja surusta.
Seitinohuin säikein -nimisen omakustanteen hän on tehnyt vertaistueksi muille surun kohdanneille, myös muille kuin lapsensa menettäneille.
– Kaikki me menetämme elämässä joskus jotain meille rakasta, Flang kirjoittaa.
Esipuheessa hän korostaa, ettei yritä neuvoa muita, sillä surun kokemus on aina yksilöllinen.
– Kukaan ei voi koskaan tietää, miltä toisen suru tuntuu, hän painottaa haastattelussakin.
Pauliina Flang on palannut työhön seksuaaliterapeutiksi ja auttaa nyt vuorostaan muita.
– Minun pitää jatkuvasti kuunnella itseäni ja seurata työkuntoani, sillä työssäni kuuntelen ihmisiä ja annan paljon itsestäni.