Oli vuosi 1975, kun 22-vuotias Erkki Ylösmäki pohti ensimmäisen kunnon polkupyörän hankintaa. Lopulta hän päätyi 10-vaihteisen Monarkiin, joka maksoi paljon, 1000 markkaa.
– Silloin mietin, että tuleekohan tuolla koskaan ajettua tarpeeksi, noin kalliilla pyörällä.
Tulihan sillä. 44 vuotta myöhemmin Monarkin matkamittarissa on lukemat 168 800 kilometriä. Se on saman verran kuin matkaisi maapallon ympäri yli neljä kertaa.
Ylösmäki on ajanut pyörällään niin työmatkoja, kaupunkimatkoja kuin maantieajoja.
– 25 vuotta tein pyörällä työmatkat joka päivä, ja polkaisin päivällä kotiin lounaallekin. Pyöräilin myös mökille tai siskon luo Poriin. Yhtenä kesänä ajoin sinne neljä kertaa, yksitoista tuntia siihen meni aina suuntaansa.
Nuorempana Ylösmäki harrasti maantieajoa enemmänkin ja kävi ahkerasti Finlandia-ringin pyörävaelluksilla.
– 70–80-luvulla retkipyöräilijöitä oli paljon enemmän kuin nykyään. Vastaan saattoi usein tulla kymmenhenkisiäkin pyöräilyporukoita.
Viime vuosina Erkki Ylösmäen pyöräilytahti on hieman hiipunut, vaikka edelleenkin kaikki matkat kaupungissa taittuvat pyörällä. Vaikka Ylösmäki ei enää polkaise Poriin, niin viimekin vuonna matkamittariin tarttui 8 000 kilometriä.
– Minulla on tavoitteena saada Monarkillani 200 000 täyteen, ennen kuin tästä pyörästä aika lopullisesti jättää, Ylösmäki hymähtää.
Pyörä kulkee miehen mielestä edelleen ihmeen hyvin.
– Kyllähän tässä osia on vuosien varrella paljon vaihdettu.
Alkuperäisiä osia pyörässä ovat runko, etuhaarukka ja takavaihteen suulain.
Ylösmäki huoltaa ja rassaa pyöräänsä paljon itse, mutta kerran vuodessa hän tuo sen isompaan huoltoon Pyörä ja vapaa-aika Mannisen liikkeeseen.
– Ja kymmenestä vaihteesta toimii enää viisi, mutta niillä pärjää hyvin.
Ylösmäki ei tiedä, mitä hän tekee pyörälle, kun siitä aika todella jättää. Ehkä hän pitää kunnon peijaiset ja muistelee hyviä hetkiä pyöränsä kanssa. Vaikka sitä, kuinka ajeli kesäyössä Loimaalle tai kuinka otti kerran kilpa-ajon Riihimäen ja Hyvinkään välillä.
– Eräs nuorimies yritti kilpapyörällään ohittaa minut, mutta minä lyöttäydyin peesiin. Siinä me sitten poljimme niin kovaa kuin pääsimme. Hyvinkään rajalla mies luovutti ja sanoi, että jatka sinä, hän on työvuoroon menossa, pitää vähän vilvoitella, Ylösmäki nauraa.
Ja sekin on hienoinen ihme, ettei pyörä ole koskaan jättänyt Ylösmäkeä tien poskeen – eikä Ylösmäki oli ole joutunut sen kanssa minkäänlaiseen onnettomuuteen.
– Vaikka nykyään karttelen keskustassa ajamista, sillä tuntuu kuin nuoret kävelijät, kuskit, ihan kaikki, olisivat liimanneet puhelimet käsiinsä. Se on vaarallista touhua.
Monark ei ole Ylösmäen ainoa pyörä. Silti rakkain on.
– Onhan tämä jo aika rämän näköinen. Mutta niinhän tässä polkijakin vanhenee.
Ylösmäen pyöräilystä kertoi ensin Aamuposti.