Lapsi ei tarvitse välttämättä yhtään harrastusta – "Kaikista ei tarvitse tulla teemupukkeja"

Kuvituskuva Tuire Punkki

Maria Aittoniemi

Alle kouluikäisen lapsen kohdalla on syytä miettiä, tarvitseeko hän ensimmäistäkään harrastusta. Asiantuntija, Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekeskustoiminnan päällikkö Tarja Satuli-Kukkonen painottaa, että lapsella on oltava aikaa vain olla.

– Tärkeää on tyhjän ajan jääminen, että lapsen mielikuvitus lähtee tuottamaan ja luovuus syntyy.

Varsinkin, jos lapsi on kokopäivähoidossa, Satuli-Kukkonen neuvoo miettimään, tarvitseeko hänen vapaa-aikaansa täyttää harrastuksilla.

– Toki riippuu paljon lapsen kehitysasteesta, hänen temperamentistaan ja perheen tilanteesta.

Satuli-Kukkonen sanoo, että lasta kannattaa seurata tarkasti, tämä kyllä itse kertoo, jos harrastaminen on hänelle liikaa.

– Jos lapsi on pahalla tuulella, tai jos häntä ei huvita lähteä harrastukseen. Silloin vanhemman on mietittävä, mikä on vähiten vahingollista lapselle.

Kuten lapsi, yhtälailla nuori tarvitsee riittävästi unta ja lepoa kehittyäkseen.

– Ja myös aikaa tyhjyydelle, aikaa vain olla.

Kuitenkin, harrastukset ovat nuorelle hyväksi. Harrastukset voivat antaa onnistumisen elämyksiä, taitoja ja ystävyyssuhteita. Tämä on todettu valtakunnan päättäjätasollakin; hallitusohjelman linjauksen mukaan tavoitteena on taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus mieluisaan, maksuttoman harrastukseen koulupäivän yhteydessä.

Patistaessaan lastaan harrastuksiin vanhemmat haluavat siis turvata heille paremman tulevaisuuden. Satuli-Kukkosen mukaan se monilta osin toimiikin niin – kunhan muistetaan, mitkä ovat hyvä harrastamisen edellytykset.

MLL:n viime vuonna teettämän kyselytutkimuksen mukaan lasten itsensä mielestä harrastusten tärkein anti ovat hyvät kaverisuhteet.

– Samoin lapsille ovat kyselytutkimuksen mukaan tärkeitä ilo ja onnistumisen kokemukset ja vanhempien kiinnostus lapsen harrastusta kohtaan.

Vanhempien olisi myös hyväksyttävä se, jos lapsi haluaa lopettaa harrastuksen. Siksi Satuli-Kukkonen toivookin, että nuorille tarjottaisiin yhä enemmän mahdollisuuksia kokeilla uusia harrastuksia ilman isoa taloudellista panostusta välineisiin.

– Olisi hienoa, jos seuratoimijat pystyisivät järjestämään kokeilukertoja ilman, että perhe on heti naimisissa lajin kanssa.

Samoin hän toivoo, että harrastuspolku voisi olla sellainen, joka ei lopu, jos nuori ei halua kilpailla.

– Kaikista lapsista ei tarvitse tulla teemupukkeja. Heille soisi enemmän mahdollisuuksia tulla pelaamaan ja höntsäämään ilman kalliita kilpailumaksuja.

Syksyllä julkaistujen kouluterveyskyselyn tulosten mukaan perusopetuksen 4. ja 5. luokan oppilaista 17,8 prosenttia harrastaa jotain kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa, ja lähes 90 prosenttia harrastaa jotain vähintään kerran viikossa. Yläkouluikäisistä nuorista 95,5 prosenttia harrastaa jotan vähintään kerran viikossa ja lukiolaisista vielä useampi. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista harrastaa jotain 91,1 prosenttia.

Harrastus ei välttämättä ole vain lapsen oma juttu. Satuli-Kukkonen muistuttaa, että lapsen harrastus voi tuoda merkitystä myös vanhemmille; ne voivat tutustuttaa perheitä toisiinsa. Samalla tulee vaihdettua lapsiin ja arkeen liittyviä kokemuksia.

Vaikka vanhemmat kulkisivat lasten harrastuksissa mukana, olisi muullekin yhdessäololle varattava aikaa.

– On tärkeää, että perheellä on yhteistä luppoaikaa, aikaa ulkoilla yhdessä, ruokailla tai katsoa televisiota, Satuli-Kukkonen sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu