Mikael Hoikkalan kolumni Tampereella on käynnissä kihisevä karnevaali, joka kannattaa kokea vaikka ilman pääsylippua

Kisakaupungin tuore areena on osoittautunut jymymenestykseksi. Opetus muiden kaupunkien areenahankkeille on selvä: ratkaisevaa on sijainti, sijainti ja sijainti.

Reilu viikko sitten esitin ennustuksen. Olin juuri käynyt Tampereella MM-kiekkokisojen kenraaliharjoitukseksi kutsutussa Suomi–Sveitsi-ottelussa, ja kokemuksen pohjalta tulin sanoneeksi useille kollegoille ja tutuille: tämä kaupunki tulee olemaan reilut pari viikkoa sekaisin, positiivisella tavalla.

Nyt takana on pari kisapäivää, eikä ole ilmennyt tarvetta korjata arviotani. Perjantaina jo puoliltapäivin näky areenan lähikortteleissa oli kaikkea muuta kuin arkipäiväinen. Huuma on ollut odotetun suurta.

Urheiluareenoita markkinoidaan suunnittelu- ja rakennusvaiheessa suurilla toiveilla ja taivaita hipovilla visioilla, jotta kalliit hankkeet saadaan myytyä kuntapäättäjille ja asukkaille. Paikallisten joukkueiden katsojamäärät ampaisevat kasvuun, tulee konsertteja, ja niin edelleen. Kun areena sitten aukeaa, lupausten ohuus paljastuu.

Joulukuussa avatun Tampereen Nokia-areenan kävi toisin. Jo Liigan runkosarjassa pelit myivät huippuhyvin. Pudotuspeleissä tehtiin Liigan kaikkien aikojen katsojaennätys, kun saldot paisuivat kahden tamperelaisjoukkueen voimin. Tappara marssi mestaruuteen ja Ilves pronssille.

Sääliksi käy esimerkiksi lappeenrantalaisia.

Mikä on Tampereen opetus muiden kaupunkien areenhankkeille? Vastaus on sama kuin muuallakin liike-elämässä usein: kolme ratkaisevinta tekijää ovat sijainti, sijainti ja sijainti.

Nokia-areenan sijaintia ei ole syyttä mainostettu poikkeuksellisena. Keskusta-areenoita on muuallakin, mutta näin tiiviisti vilkkaimpien liikekortteleiden kyljessä oleva urheilukompleksi on koko Euroopan mitassa harvinainen tapaus.

Olen asunut Tampereella neljä vuotta ja käynyt yliopistoa, joka sijaitsee jokseenkin kirjaimellisesti kivenheiton päässä hallista. Silti silmäni aukesivat kunnolla vasta viime viikon Suomi-Sveitsi-otteluun saapuessa: tämä todellakin on näin keskellä.

Areenan ravintolatarjontaan on panostettu paljon, mutta yleisölle on tärkeää sekin, että ennen tapahtumaa tai sen jälkeen voi käydä lähistöllä omassa lempiravintolassaan tai -pubissaan.

Sääliksi käy esimerkiksi lappeenrantalaisia. SaiPa on kärsinyt vuosikymmeniä kotihallinsa syrjäisestä sijainnista ja kärsii jatkossakin, sillä uutta Kisapuistoa on suunniteltu rakennettavaksi nykyisen tontille. Vaihtoehtona esitetty keskusta-areena ei kelvannut kuntapäättäjille. Vaikka uutta Kisapuistoa perusteltiin sinänsä järkevän tuntuisesti esimerkiksi junioriurheilun tarpeilla, puuttui näköala ja ymmärrys siitä, että urheilutapahtuma on muutakin kuin urheilua, se on sosiaalinen tapahtuma kaikkine palveluineen. Urheilubisneksen kannattavuus on voimakkaasti riippuvaista tästä puolesta.

Tampereen huuman voi odottaa hiukan taittuvan sunnuntaista eteenpäin, kun pari riehakasta Leijonien viikonloppupeliä on takana. Edes Suomen kaltainen kiekkohullu kansa ei jaksa ylläpitää täyttä karnevaalia yli kahta viikkoa putkeen. Suvantovaiheita tulee, ja loppua kohti taas kiihtyy.

En esitä enempää ennustuksia, esitän lämpimän suosituksen: jos iloinen urheilujuhla ja pieni hulabaloo kiinnostaa, tämä kannattaa tulla kokemaan. Junalla paikalle, asemalta ulos – olet keskellä tapahtumia. Et tarvitse edes pääsylippua otteluihin.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut