Imatralainen rautalankayhtye The Regents juhli viime viikon perjantaina kulttuuritalo Virrassa 30-vuotista taivaltaan.
Yhtyeen perustajajäsenet Janne Orava ja Jarmo Peippo kertovat, etteivät he ajatelleet vuonna 1986 soittavansa näin pitkään.
– Silloin halusimme vain pitää hauskaa, Janne kertoo.
Janne oli bändin perustamisen aikaan 15-vuotias ja Jarmo kolmentoista. Pojat olivat kotoisin samalta kylältä ja viettivät aikaa samassa kaveriporukassa. Isät olivat tehdastyöläisiä.
Janne löysi rautalankamusiikin jo alle 10-vuotiaana isän C-kaseteista. Mummo toi Venäjältä akustisen kitaran, ja serkkulikka näytti C-duuriasteikon.
– Sitten piti ruveta harjoittelemaan kaikkea. Jotenkin sain Jampan aivopestyä mukaan, Janne kertoo.
Yhtye soitti ensimmäisen keikkansa 6. marraskuuta 1987 hirvipeijaisissa Ritikanrannassa.
Bändin nimi oli aluksi The Nipples, suomeksi nännit, mutta vain pari kuukautta myöhemmin nimi vaihtui The Regentsiin.
– Onneksi tultiin järkiimme, Jarmo naurahtaa.
The Regents ei keskittynyt aluksi pelkkään rautalankamusiikkiin vaan soitti niin Emmaa kuin Dingoa. Rautalankamusiikki tuli kuvioihin Agentsin ja The Mustangsin myötä.
Alkuaikojen hienoimpia kokemuksia oli, kun pojat pääsivät soittamaan Agentsin lämppäreinä.
Keikkamatkat ovat kuljettaneet bändiä ympäri Suomea ja maailmaa. Niiltä on jäänyt hauskoja muistoja.
Kun The Regents oli ajamassa Puumalassa lossille, autosta hävisivät jyrkässä alamäessä jarrut.
– Ykköstä silmään ja käsijarru täysille. Siitäkin selvittiin, Janne naurahtaa.
Kerran Janne pyöräytti kitaran kaulansa ympäri, mutta hihna petti ja Stratocaster lensi kaaressa lattialle.
– Se oli kuin hidastetussa elokuvassa. Onneksi kitaralle ei käynyt kuinkaan.
Rautalankamusiikki voi soittajien mukaan Suomessa hyvin.
– Bändejä rupeaa varmaan olemaan samassa määrin kuin silloin 60-luvun alussa. Vanhat miehet ovat ruvenneet lämmittelemään uudestaan, ja sitten on tullut nuorempia kolleja, Janne sanoo.
Imatran musiikkielämää kaksikko pitää vilkkaana. Treenikämpissä he näkevät kuitenkin parantamisen varaa. He toivovat, että Imatralla olisi edelleen Rantakoulun kaltainen treenikämppä.
– Siellä oli luokkahuoneissa monenlaisia bändejä, ja soittajat vaihtuivat huoneesta toiseen. Se oli sen aikanen hautomo, Janne sanoo.