Elokuva-arvio: Suomenlahdella paljastuu Ihmisen ja luonnon herkkä symbioosi

Jouni Hiltusen ohjaamassa luontoelokuvassa Suomenlahdella kohtaavat runsas meriluonto, monipuolinen eläimistö sekä meren tilaa tarkkailevat ja siihen vaikuttavat ihmiset. Jouni Hiltunen/ Katharsis Films

Kaisa Hiltunen

Millaisia uhkakuvia ihmisen toiminta aiheuttaa Suomenlahden meriluonnolle? Millaisen meren jätämme perinnöksi tuleville sukupolville? Näin kysytään Jouni Hiltusen dokumenttielokuvassa Matka merelle

Elokuvassa poikansa kanssa purjehtiva ohjaaja sanoo toivovansa, että jälkipolvet voisivat kokea yhtä puhtaan ja kauniin Suomenlahden kuin hän itse vuosikymmeniä sitten. Matka merelle keskittyy Suomenlahden hauraaseen nykytilaan. Suomenlahti on varoittava esimerkki siitä, miten ihmisen ja luonnon vastavuoroisessa suhteessa luonto jää yleensä altavastaajaksi.

Öljytankkerien loppumaton letka halkoo lahtea. Pienikokoiset lintulajit ovat kärsineet meren saastumisesta, kun taas isot lajit, kuten merikotka ja saukko, ovat lisääntyneet. Monimuotoisuus on vähentynyt.

Asiantuntijoina kuullaan suomalaisia meri- ja lintututkijoita, lintuharrastajia ja Pietarin vesilaitoksen hylkeidenhoitolan johtajaa. Työn öljytankkereilta Greenpeaceen vaihtanut Martti Leinonen kertoo, että on vain ajan kysymys, milloin onnettomuus sattuu.

Toisaalta Suomenlahden kerrotaan olevan ihanneympäristö monille lajeille siksi, koska siellä ei esiinny äärimmäisiä sääilmiöitä. Viron kalliorannoilta löytyvät kuolleet linnut ja merenlahden paisuneet meduusapopulaatiot kertovat kuitenkin ihmisen toiminnan karuista seurauksista.

Alati vaihtuvat näkökulmat tekevät elokuvasta hieman poukkoilevan. Henkilökohtainen nostalgia, kriittiset äänenpainot ja tieteellinen tieto eivät istu saumattomasti samaan pakettiin. Matka merelle on helposti lähestyttävä ja monen ikäisille katsojille sopiva katsaus Suomenlahden tilanteeseen.

* * *