Pertti Pasasen uusi elämäkerta todistaa: "Oli kolme asiaa, joita Spede ei koskaan filmannut"

Spede Pasanen on monen suomalaisen rakastama viihteen monitoimimies. Syyskuussa Pasasen värikkäistä vaiheista ilmestyy upouusi elämäkerta. Docendo

Jari Pietiläinen

Suomi ei ole unohtanut Pertti "Spede" Pasasta (1930–2001), joka kylvi iloa ja hulvatonta viihdettä kansan keskuuteen puolen vuosisadan ajan.

Hyvin harva Speden vannoutunut fani voi kuitenkaan rehellisesti sanoa, että tuntee Speden läpikotaisin. Koko maan tunnetuimmasta tv- ja elokuvakoomikosta, liikemiehestä ja keksijästä on edelleen vallalla vääriä käsityksiä.

– Spede oli ehdottomasti monella tavalla lahjakas mies, ei pelkkä naamanvääntelijä. Minua vähän harmittaa, että nykynuoriso käyttää pienellä kirjoitettua spede-sanaa silloin, kun tarkoitetaan aivotonta pelleä. Ei Pasanen todellakaan ollut sellainen.

Spede säilytti elokuvissaan kolme tabua."

Tätä mieltä on Speden elämäkerran kirjoittaja, Apu-lehden toimituspäällikkö Tuomas Marjamäki, jonka kirjoittama kirja Spede, nimittäin ilmestyy syyskuussa.

Marjamäen mukaan Speden ajattelu oli loogista ja siksipä hän menestyi erinomaisesti juuri viihteen saralla, missä tarvitaan hyvää tilannetajua ja pelisilmää.

Railakkaimmankin viihdetuotannon keskellä Spede säilytti kolme tabua: politiikkaan ei sotkeennuta eikä seksistä tai uskonnosta väännetä huumoria. Speden huumorin piti sopia koko perheelle.

– Spedehän aloitti filmiuransa 1950-60-luvuilla, jolloin yhteiskunta alkoi olla jo varsin politisoitunut. Myös television puolelle politiikkalevisi, mutta Spede pysyi siitä erossa, Marjamäki muistuttaa.

Vasemmistolainen Spede ei ollut, se kyllä tuli selväksi."

– Puoluepolitikointi ei Pasasta yksinkertaisesti kiinnostanut. Minun tiedossani ei esimerkiksi ole se, mitä puoluetta Spede äänesti. Vasemmistolainen hän ei kuitenkaan ollut, sen hän teki selväksi.

Pertti Pasasen yksityiselämästä Suomen kansa tiesi hänen eläessäänkin melko vähän. Spede ei ollut mies, joka olisi avannut vaatekaappinsa viikkolehtien kuvattavaksi tai joka olisi puinut perhekriisejään kaikkien kuullen.

– Yleensä hänen luonteestaan muistetaan vain vain negatiivisia puolia kuten kiukunpuuskat, vaikka Spede osasi olla myös ystävällinen ja huomaavainen. Hän ei myöskään ollut synkkä hahmo, vaan osasi nauttia elämästä omalla tavallaan, Marjamäki pohtii.

– Kyllä Spede varsin hyvin tiesi sen, että hän ei elokuvillaan saa koko Suomea polvilleen: joko hänen elokuviaan arvostettaisiin – tai katsottaisiin. Spede valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon ja se näkyy huikeissa yleisömäärissä.

Elokuvantekijää tilanne toki turhautti, sillä hän luonnollisesti olisi halunnut elokuvapiirienkin arvostusta. Mielistelemään hän ei kuitenkaan sortunut.

– Jos Speden elokuvia olisi arvostettu korkeammalle, hän olisi varmisti panostanut huomattavasti enemmän myös filmiensä laatuun.

Jos Pasasen elokuvia olisi arvostettu, niiden laatu olisi ollut parempaa."

Yhtä kaikki, osa Pertti Pasasen ohjaamista elokuvista jää filmihistoriaan erikoisen yleisömenestyksen ansiosta.

Kun Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984) keräsi elokuvateattereissa huimat 750 965 katsojaa, vaivautui Naisen logiikkaa (1999) seuraamaan vain surkeat kolmisensataa katsojaa. Ero elokuvien katsojamäärissä on siis noin 2 500-kertainen.

Marjamäen kirjoittama Spede, nimittäin on massiivinen, peräti 350-sivuinen järkäle, jossa on runsaasti ennenlukematonta materiaalia.

Marjamäki on urakoinut kokoon huikean panoraaman suomalaisen viihteen jättiläisestä, sillä pelkästään Speden sukulaisia, ystäviä ja työtovereita on haastateltu kirjaan viitisenkymmentä.

Pertti kirjoitti jo kouluaikana hauskoja aineita."

Speden elämäkerran synty on sekin mielenkiintoinen tarina. Pertti Pasasen sisar Virpi Torri soitti Marjamäelle vain pari päivää veljensä kuoleman jälkeen ja kysyi, haluaisiko tämä tutkia Speden jälkeensä jättämiä papereita.

– Ne olivat Pertin varhaisia pakinoita, piirustuksia ja kouluainevihkoja, jotka hänen isänsä ja myöhemmin sisarensa oli tunnollisesti tallettanut. Spede kirjoitti jo silloin hauskalla tyylillä ja piirrokset olivat oivallisia, Marjamäki arvioi.

– Kyllä kaikesta näki jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että Spedellä on selvä kuva urastaan. Aluksi hän halusi huomiota ja päästä esiintymään, mutta kun hän alkoi menestyä, julkisuus tuntui vastenmieliseltä.

Lopussa julkisuus oli Spedestä vastenmielistä."

Speden elämäkerran ennakkotilaajat saavat lahjaksi Spede piirtää ja kirjoittaa -kirjasen, jossa on ennen julkaisematonta materiaalia hänen nuoruusvuosiltaan.

Samaan aikaan Speden elämäkerran kanssa ilmestyy uudistettu laitos muutama vuosi sitten ilmestyneestä Simo Salmisen (1932–2015) elämäkerrasta Se se vaan on sillä lailla Tätä kirjaa on täydennetty kattamaan myös Simon elämän loppuvaiheet.

Lisätietoa Speden ja Simon elämäkerroista löytyy tämän linkin takaa

Tuomas Marjamäki: Spede, nimittäin. Docendo 2017.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu