EU:n komissio ehdottaa, että kahdesti vuodessa tapahtuvasta kellonajan siirrosta luovuttaisiin EU:ssavuonna 2019.
Kelloja ei siis enää siirrettäisi tunnilla eteenpäin maaliskuussa eikä tunnilla taaksepäin lokakuussa.
Komission mukaan EU-maiden on nyt päätettävä, haluavatko ne noudattaa pysyvästi kesä- vai talviaikaa. Niiden on ilmoitettava päätöksestään komissiolle.
Päätöksen jälkeen maat eivät voi enää soveltaa omia järjestelmiään kellonajan siirtämiseksi, komissio tiedotti keskiviikkona.
Komission mukaan useimmissa EU-maissa kellonajan siirto on ollut käytössä pitkään, jopa maailmansodista lähtien.
Alun perin EU-maat ottivat kellonajan siirron käyttöön energian säästämiseksi ja ollakseen samassa ajassa naapurimaidensa kanssa.
Päivä, jona kellonaikaa siirrettiin, vaihteli kuitenkin maittain. Tästä aiheutui ongelmia erityisesti liikenne- ja energia-alalla, koska kellonajan siirtoa ei koordinoitu vuoden aikana.
Siirtopäivä yhtenäistettiin lopulta direktiivillä, joka direktiivi on edelleen voimassa.
Komissio on arvioinut kellonajan siirtelyn tarkoituksenmukaisuutta muun muassa mielipidekyselyllä, johon saatiin 4,6 miljoonaa vastausta kaikista 28 EU-maasta.
Suomalaisia asia kiinnosti erityisen paljon. Suhteellisesti Suomea enemmän vastauksia tuli vain Saksasta, Itävallasta ja Luxemburgista. Tulosten mukaan 84 prosenttia halusi luopua kellonaikojen siirrosta.
Komission on arvioinnissaan huomioinut myös EU-parlamentin äänestyksen ja joiden EU-maiden asiaa koskevat pyynnöt.
Komission keskiviikkona julkistama ehdotus ei koske aikavyöhykkeitä. EU-maat saisivat edelleenkin valita itse, mihin aikavyöhykkeeseen ne haluavat kuulua.
Komissio ei siis ehdota pysyvää joko kesä- tai talviaikaa kaikkialle Euroopan unioniin, vaan tämän valinnan tekevät EU-maat itse.
Jotta siirtyminen uuteen järjestelmään olisi saumatonta, komissio ehdottaa, että kukin EU-maa ilmoittaa viimeistään huhtikuussa 2019, aikooko se noudattaa pysyvästi kesä- vai talviaikaa.
Viimeinen pakollinen siirtyminen kesäaikaan tapahtuu sunnuntaina 31. maaliskuuta 2019.
Tämä aikataulu edellyttää, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät komission ehdotuksen viimeistään maaliskuussa 2019.