Vankila-arki vauvaosastoineen ei lannistanut – Villen ja Seritan unelmahäistä tuli totta

Fiona oli yhdeksän kuukauden ikäinen, kun isä Ville pääsi vankilasta ehdonalaiseen. Silloin hän muutti isän kanssa kotiin. Äiti vapautui viisi kuukautta myöhemmin. Juha Perämäki

Inka Töyrylä

PORVOO  |  Tuomiokirkon piha kylpee auringonvalossa. Pakkanen puree kovaa, mutta pikkuinen Fiona vain nauraa. Tässä kirkossa äiti ja isä, porvoolaiset Serita ja Ville menivät viime kesänä naimisiin.

– Suunnittelimme häitä ainakin kaksi vuotta! Kyllä niistä tulikin sitten oikeat unelmahäät, Serita kertoo.

Pariskuntaa vähän jännittää. Ensi maanantaina 28. tammikuuta alkaa TV5:llä kotimainen tositv-sarja Unelmahäät. Uuden kauden ensimmäisessä jaksossa seurataan Seritan ja Villen häävalmisteluja ja vihkitilaisuutta. Ja puhutaan elämästä.

Pariskunta tapasi neljä vuotta sitten, 19-vuotiaina.

– Se kolahti heti, ensitapaamisella. Olimme heti siitä asti tosi tiiviisti yhdessä, Serita muistelee.

Ihan mistä tahansa nuoren parin rakkaustarinasta ei kuitenkaan ole kyse. Tai ainakaan asiat eivät menneet tavanomaisen kaavan mukaan. Serita sai pian noin kahden vuoden ja Ville vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeustuomion.

– Olin putkassa, kun sain tietää odottavani lasta. Kyllähän se aika hurja tilanne oli, Serita kertoo.

– Hetkeäkään en kuitenkaan epäröinyt mitä tehdä.

Serita kiinnitti ultrakuvan purkalla putkan seinään.

Serita kiinnitti ultrakuvan purkalla putkan seinään. Pian heidät vietiin Hämeenlinnan vankilaan.

– Oltiin sentään samassa rakennuksessa, eri puolilla vain. Aluksi saimme nähdä tosi harvoin. Kirjoitimme kirjeitä toisillemme joka viikko. Minä kirjoitin aina varmaan 30 sivua, Serita kertoo.

– Aluksi kirjoittaminen oli vaikeaa, mutta kyllä se sitten alkoi luonnistua. Tuntui hyvältä saada Seritalta kirjeitä, sillä tavalla pääsin vauvan odotukseenkin mukaan, Ville jatkaa.

Pari vihittiin vankilamaistraatissa ennen vauvan syntymää.

– Se oli aika karu tilaisuus. Vihkiminen tapahtui vierailutilassa. Siellä ei ollut minkäänlaisia koristeita, vieraita ei saanut kutsua ja toimitus oli tosi lyhyt. Emme saaneet olla kauaa yhdessä. Tuntui kuitenkin tosi tärkeältä mennä naimisiin ennen kuin vauva syntyy. Ajatus oikeista häistä vahvistui koko ajan. Haaveilin kauniista koristeluista ja vieraista, Serita kertoo.

Ville pääsi mukaan synnytykseen ja perhe sai olla kokonaisen viikon yhdessä. Sitten Serita muutti vankilan perheosastolle, jossa vauvat voivat asua äitiensä kanssa kolmevuotiaiksi asti. Ville joutui tyytymään etäisän rooliin ja tapaamisiin, kunnes pääsi ehdonalaiseen. Samalla vapautui vauva.

– Fiona oli yhdeksän kuukauden ikäinen, kun hän tuli Villen kanssa kotiin. Minä olin sen jälkeen vielä viisi kuukautta vankilassa.

Tavallinen perhearki alkoi vasta, kun Seritakin pääsi koevapauteen joulukuussa 2017.

Fiona haluaa juottaa mehua isälle ja ottaa sitten äitiä kädestä. Nyt kaikki on hyvin.

– Toivon, että osaan ohjata häntä niin, ettei hän ajautuisi väärille raiteille. Ettei hän tekisi samanlaisia virheitä kuin me olemme tehneet. Että osaisin olla sellainen äiti, jolle voi aina puhua ihan kaikesta ja osaisin tukea häntä. Että meillä olisi aina luottamukselliset välit, Serita juttelee hiljaa. Ville on samaa mieltä.

Elämä on rakentumassa uusille uomille. Ville opiskelee ja valmistuu vuoden kuluttua. Serita hakee kouluun. Ja jännittää.

– Aluksi lähihoitajaksi. Sitten ensihoitajaksi. Siitä minä haaveilen. Haluan auttaa ihmisiä ja tehdä työtä, jossa saa olla liikkeellä. Mutta opiskelemaan pääseminen jännittää vankilataustani vuoksi.

Mutta palataanpa takaisin häihin. Se oli selvää heti, että vankilavihkimisestä huolimatta pidetään vielä oikeat kirkkohäät ja hääjuhla. Kaikki ruuat päätettiin tehdä itse. Juhlapaikaksi varattiin Jakarin Bygdeborg. Kauniita koristeita, ruusuja, kynttilöitä, valkoista, kultaa ja lilaa.

– Lila on meidän kummankin lempiväri.

– Halusimme juhlan, jossa olisi mukana perheemme ja kaikki läheisemme, joista olimme joutuneet olemaan pari vuotta erossa. Vieraita tuli reilu sata. Luulen, että televisiokameroiden läsnäolo oli osalle pieni kynnys tulla, Serita kertoo.

Sitä, että häät päätyivät televisioon, Serita ja Ville eivät kuitenkaan alunperin suunnitelleet.

– Siskoni oli ilmoittanut meidät mukaan, Serita nauraa.

– Hän vain käski vastata puhelimeen, vaikka numero olisi tuntematon. Että se on tuotantoyhtiö. Olin jo unohtanut koko jutun, kun puhelin sitten soi.

Pienen taivuttelun ja ylipuhumisen jälkeen pari päätti, että kokemus voisi olla mielenkiintoinen. Kuvausmateriaalia kertyi viitisenkymmentä tuntia. Kamerat seurasivat ruokakauppaankin.

– Olihan se aluksi outoa. Ensin jännitti hirveästi, että miten sitä osaa olla, mutta äkkiä siihen tottui.

Ville ja Serita ovat katsoneet ohjelman jo kahdesti. Ensimmäinen kerta jännitti.

– Pakkohan se on varmaan katsoa nyt taas uudestaan!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää