Lappeenrantalaiset Risto Tella ja Verneri Nurmi ylittivät Grönlannin hiihtäen – rankat sääolot kurittivat: Ajattelimme tietävämme, mitä on vastassa

Laura Mykkänen

Retkikunta aloitti matkan 1.4. Grönlannin länsirannikolta. Jo 2.5. mannerjäätikkö oli ylitetty.

11-henkiseen retkikuntaan kuuluivat myös imatralainen Mikko Rita sekä lappeenrantalaiset Risto Tella ja Verneri Nurmi

Ritan mukaan matkanteko hiihtäen oli sääolosuhteiden vuoksi odotettua rankempaa. Pakkanen ei niinkään vaivannut, vaan kosteus.

– Ajattelimme tietävämme, mitä on vastassa, mutta sää oli haastavampi, kuin kuvittelimme.

Hän kertoo porukan valmistautuneen 1–2 myrskypäivään, mutta myrskyä ja vesisadetta riittikin useammaksi päiväksi. Vastatuulta oli suurin osa matkasta.

Ritan suunnistamista haittasivat erityisesti niin kutsutut whiteout-olosuhteet, jolloin horisontti ja kaikki lumen muodot katoavat näkyvistä.

– Kun näkyy pelkästään valkoista edessä, on suunnistettava pelkän kompassin varassa ilman maamerkkejä.

Jatkuvasti satava uusi lumi pakotti tarpomaan upottavassa hangessa. 11 miehen seurueessa oli onneksi varaa keventää etummaisina tietä raivaavien 100-kiloisia ahkioita.

Seurueen jäsenet kohtasivat myös henkilökohtaisia haasteita, kuten pahoinvointia, vatsavaivoja, kipeytyneitä jalkoja ja ihotulehduksia. Rita itse joutui ottamaan astmalääkettä rasitusastmaansa.

Paleltumien kanssa ei odotusten vastaisesti tullut Nurmen mukaan ongelmia.

Huonommin voivien taakkaa kevennettiin tarvittaessa.

– Joka aamu ennen kuin lähdimme hiihtämään, kysyimme, onko kaikki hyvin ja varmistimme, tarvitseeko kukaan apua kesken matkan, Rita kertoo.

Mieleenpainuvinta retkellä Ritan ja Nurmen mukaan oli Suomen lipun pystyttäminen kylmän sodan aikaiselle DYE-3 tutka-asemalle, jonka saavuttaminen ensimmäisinä suomalaisina oli yksi retkikunnan tavoitteista.

Myös toimiva yhteistoiminta vaikeissa tilanteissa jäi Ritan mieleen. Kaikki tiesivät, mitä pitää tehdä, kun myrsky oli viedä seurueen teltat paikoiltaan.

– Kaikki olivat heti auttamassa. Osa oli aluskerrastoissa pitämässä telttaa kiinni. Vuoro vaihtui, kun muut olivat saaneet pukeuduttua.

Nurmi toteaa kaikkien olleen kunnossa saatuaan levättyä hotellilla ennen Suomeen paluuta 11.5.

Tunnelmat juuri ennen lähtöä olivat miesten mukaan odottavat. Retkeä suunniteltiin 2,5 vuotta.

– Odottelimme vain, että vain pääsisimme jäätikölle hiihtämään, kuvailee Rita.

Kysyttäessä, lähtisivätkö miehet uudestaan moiselle matkalle, vastaus on selvä.

– Lähtisin uudestaan, jos säät olisivat parempia, Rita naurahtaa.

Nurmi toteaa matkassa olleen järjestettävää rahoituksen hankkimisineen. Kokemuksena matka oli hänenkin mukaansa tekemisen arvoinen.

Rita toteaa, että olosuhteisiin vastaavalla retkellä tulee varautua hyvin. Porukan taidot ja tiedot olivat sen verran hyvät, että kaikki toimi.

– Tämä oli itselle melkoinen muistutus luonnonvoimista.

Tella toteaa, että ajatus hyvästä yhteishengestä vain vahvistui retken edetessä.

– Jokaiseen pystyi luottamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kun teltta lähtee, tietää, että jokainen tulee auttamaan.

Kaiken kaikkiaan miehet ovat tyytyväisiä suoritukseensa.

– Saavutimme kaikki tavoitteet, joten sen puoleen ei jäänyt mitään kaivelemaan. Hieno ja onnistunut reissu kaikin puolin, kiteyttää Tella.

Grönlannin mannerjäätiköllä

Erikoisrajajääkärikilta ry:n retkikunta hiihti halki Grönlannin mannerjään huhtikuussa 2019 ilman ulkopuolista tukea.

Retkikuntalaiset saavuttivat 22.4. historian ensimmäisinä suomalaisina kylmän sodan aikaisen DYE-3 -aseman.

Hiihtokilometrejä kertyi matkan aikana noin 650 kilometriä. Matkaan kului noin kuukausi.

Retkikunnalla ei ollut aiempaa kokemusta arktisesta retkeilystä, mutta he valmistautuivat matkaan 2,5 vuotta kuntoillen ja retkeilytaitoja harjoitellen.

Olosuhteet matkalla olivat haastavat myrskytuulineen, -30 asteen pakkasineen, lumiolosuhteineen ja perässä raahattavine ahkioineen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu