Kimmo Kiljusesta piti tulla raksamies – Tuli kultaseppämestari

Kultaseppämestari Kimmo Kiljusen työ on tarkkuutta vaativaa. Ilkka Pohjalainen

Ilkka Pohjalainen

Tapavainolassa, entisessä navetassa kultaseppä Kimmo Kiljunen tekee tilaustyötä kirkkaan lampun valossa.

Työ on tarkkuutta vaativaa, ja otsalla ovat siksi suurentavat lasit. Pitkillä pöydillä on ketjunpätkiä, kelloja, sekalaista pientä tavaraa ja tarviketta sekä työkaluja.

Raamikas mies ei ehkä vastaa mielikuvaa kultasepästä.

– Minusta piti tulla ensin rakennusinsinööri, sitten hammasteknikko. Lopulta päädyin Lahteen kultaseppäkouluun, Kiljunen juttelee työn lomassa.

Koruhommaa oli tullut kokeilluksi jo ennen koulutusta, kun 17-vuotiaana hän alkoi tekemään isoveljen verstaassa korjaustöitä.

Kesät menivät rakennushommissa ennen kultaseppäkoulua.

Suomessa isot korualan yritykset eivät enää työllistä samaan tapaan kuin joskus ennen. Niinpä Kiljunenkin on tienannut leipänsä yrittäjänä. Paja oli pitkään entisessä Lappeen yläasteen koulurakennuksessa Lappeenrannan Tapavainolassa, kaupungin vuokralaisena. Seitsemän vuotta on toimittu nykyisissä tiloissa. Firman nimenä on Kulta-Gabriel.

– Keskustassa tällaista pajaa ei kannattaisi pitää. Tuotot eivät riittäisi vuokriin.

Kiljunen piti 1985-91 kultasepänliikettä Lauritsalassa. Siellä valmistettiin ja myytiin koruja tukkuun. Silloin oma edustaja kiersi ja myi korumallistoa.

Nykyään leijonanosa toimintaa on suunnitella ja valmistaa koruja, jotka menevät myyntiin pääkaupunkiseudun kauppiaiden kautta etenkin matkailoijoille. Paljon ostajia tulee risteilyaluksilla, ja he tekevät ostoksia muun muassa Helsingin kauppatorilla.

– Torilla ostopäätökset tehdään 45 sekunnissa, ja siellä koru ei mielellään saisi maksaa yli 50 euroa, ja korusetti, jossa on useampi koru ei saisi mennä yli 150 euron.

Jalometallien hintojen noustua koruja tehdään nyt hopeasta. Jotkut kultasepät eivät mielellään koske hopeaan, mutta Kiljunen ei ole kranttu.

Hopea vaatii enemmän työtä kuin kulta, koska se pitää kiillottaa ja pinnoittaa tummumisen estämiseksi. Se on pehmeä materiaali, johon tulee herkästi naarmuja ja muita jälkiä, joten työtä on tehtävä varoen.

Kiljusen käyttämät kivet ovat etenkin spektroliittia. Koruja myyvä liike usein tilaa oman uniikin mallistonsa, jota ei ole myynnissä kenelläkään muulla. Korut suunnittelee Kiljunen ja avovaimo Aija Vainikka, ja ne valmistetaan alusta loppuun omassa pajassa. Se on nykyään harvinaista.

– Korujen valmistukseen Suomessakin on tullut 3d-mallinnus. Asiakas tilaa haluamansa korun mallin perusteella, ja ne usein sitten valmistetaan halpojen kustannusten maissa, kuten Virossa tai Intiassa. Kevyessä tavarassa rahdit eivät merkitse paljoa.

Kiljunen on pärjännyt joustavuudella. Kesän matkailusesongin aikaan tilauksia on pitänyt tehdä yötä myöten, jotta ne ovat ehtineet perille aamun bussirahtiin. Talvella ehtii paremmin tehdä vaikka korujen ja perintöhopeiden kunnostuksia. Nettiin Kulta-Gabriel ei ole kaupankäyntiä vienyt.

– Olen sellainen vanhan liiton mies. Sitä paitsi spektroliitti on vaikea myytävä netissä, koska jokainen kivi on erilainen ja eri värinen. Usein asiakas haluaa juuri sellaisen korun kuin kuvassa on.

Kultasepät ovat maailman vanhimpia kierrättäjiä. Kaikki materiaali on otettu tarkkaan talteen. Suomessa ammatti hiipuu, ja Kiljusenkin kurssitovereista enää pari on alalla.

Tapavainolan pajaan tulee silloin tällöin kunnostettavaksi sellaisia kultaseppätöitä, joita harvassa paikassa Suomessa enää pystytään ja osataan korjata.

Kimmo Kiljunen

Syntynyt 1960

Kultaseppä 1985, Lahden Kultaseppäkoulu

Mestarintutkinto 1988, kultaseppämestari

Yrittäjä Kulta-Gabriel Ky

Työpaja Tapavainolassa

Pitänyt liikettä Lauritsalassa

Avovaimo Aija Vainikka

Lapsia neljä, vanhin 28, nuorin 12.

Harrastaa yhdistystoimintaa

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu