Vuosien ponnistelun jälkeen Imatran rajanylistyspaikka avautui kansainväliselle liikenteelle kesällä 2002.
Rajanylittäjien määrä kasvoi puolesta miljoonasta 9,6 miljoonaan vuoteen 2014 mennessä. Viime vuonna ylittäjiä oli 7,3 miljoonaa. Joka kuudes oli suomalainen.
Avautumisella oli suuri merkitys Imatran tulevaisuudelle. Se oli väkevä piristysruiske kaupalle, jolle venäläiset asettivat ennen kokemattomia vaatimuksia.
Venäläisten kyky vaatia muilta oli tullut tutuksi jo sotakorvaustoimitusten yhteydessä. Varakkaiden venäläisten ilmestyminen katukuvaan herätti nukkavierun kaupungin horroksestaan.
Imatralaiset olivat haistelleet kansainvälisyyttä Svetogorskia rakennettaessa, tankkaus- ja vodkaostoksillaan ja kotiseutumatkoillaan.
Naapurien ilmestyminen omille kulmille oli ihan jotain muuta. Lehdet kuvasivat heidän laveaa rahankäyttöänsä.
Miehet ihailivat naisten pukeutumista. Ässät suhisivat. Oltiin keskellä kansainvälisyyttä.
Viime vuosina on näyttänyt siltä, että ostosmatkailu on hiipumassa tai ainakin epävakaata. Naapurin ostovoima on vaatimaton.
Suomalaisittain pukeutuvan naapurin erottaa kaupassa siitä, että hän puntaroi ostosta tarkempaan kuin me paikalliset.
Vuosia ennen rajan avautumista heitettiin ilmaan monenlaisia avauksia. Asianomaiset tietävät kuinka pitkälle niitä hallinnossa työstettiin. Ideoiden taustalla vaikutti vahvana itä-länsi jako.
Puhuttiin Tetra Laval -mallista. Rajantakaisten yritysten johto pyrittiin asuttamaan Imatralle. Näin jossain määrin tapahtui.
Pelkolaan rajan pintaan kaavailtiin yrityskylää, johon olisi tullut kansainvälisiä toimijoita. Svetogorskiin kaavailtiin puolestaan autotehdasta ja erityistalousaluetta.
Sellaista ajettiin erityisesti Saimaan kanavalle ja Viipuriin. Pyrkimys oli ristiriidassa Venäjän uuden talousajattelun kanssa.
Kaksoiskaupunkihanke ei koskaan edennyt eikä tule etenemään Tornion-Haaparannan asteelle. Yhteiskunnat ovat liian erilaisia.
Kaakonkulmalle ideoitiin myös idän ja lännen välistä logistista keskusta, joka muun muassa valvoisi rekkojen kulkua syvällä Venäjällä. Rekkoja ryöstettiin tuohon aikaan.
Kanssakäyminen katutasolla eteni nihkeämmin kuin monet odottivat. Kielen ohella ihmisten arvot ja asenteet poikkeavat liian paljon toisistaan.
Historian rasitteet unohtuivat yllättävän nopeasti. Venäjän kulttuuri ei innosta nuoria. Pelätyt idän rikollisjengit pysyivät omalla puolellaan.
Venäläisten tavaranälkä ja himo päästä länsimaahan ajoi ostovoimaisimmat pietarilaiset ostoksille Imatralle niin, että kauppojen ovilla piti säännöstellä liikettä.
Muualla rikkaan maan ihmiset hamstrasivat halpaa tavaraa köyhästä naapurista. Ostosmatkailun ansiosta Imatran kaupan tarjonta monipuolistui ja kasvoi, mikä palvelee meitä kaikkia.
Kaivattuja työpaikkoja syntyi. Kiinteistökauppa piristyi. Imatran ilme on merkittävästi kaunistunut sitten 1990-luvun.
Ostosmatkailu varmasti joudutti kehitystä, mutta vaikutusta ei tule ylikorostaa. Kaupunkia on kehitetty valtakunnallisten trendien hengessä ihan oma-aloitteisesti.
Epäilen että säännöllisellä junamatkustamisella olisi riittävää kysyntää. Kaksoisraide ja liikenteen mahdollistaminen avaisi teollisuudelle uusia reittejä.
Toivottavasti tämä askel otetaan lähivuosina.
Juhani Paakkinen
rajaupseeri evp
Imatra