Toimitukselta

Synkän päivän hopeareunus

Ruokolahdella tapahtui ikäviä reilu viikko sitten, kun asuintalo syttyi tuleen, ja syttymishetkellä sisällä oli kuusi lasta.

He pääsivät saman tien ulos talosta, mikä on tietenkin pääasia.

Sisälle jäi kuitenkin viiden pennun ja emon muodostama kissapesue, jonka kohtalosta perhe huolestui ensihoitajien mukaan välittömästi.

Tässä lehdessä haastattelemme näitä Eksoten ensihoitajia, jotka pelastivat pikkukissat antamalla niille happihoitoa. Ihan sitä samaa kuin ihmisillekin, jotka tulipalossa hengittävät savua. Ihan sillä samalla kalustolla.

Emokissa oli koko ajan niin hyvissä voimissa, että se pärjäsi omin avuin.

Ensihoitajat Jari Kononen ja Miika Vänskä olivat kumpikin ensi kertaa urallaan tilanteessa, jossa heidän hoitoaan olivatkin vailla eläimet ihmisten sijaan.

On hienoa, että nämä ammattilaiset tarttuivat heti toimeen ja sovelsivat ihmisten hoitoon saamaansa oppia harvinaislaatuisiin potilaisiin. Ja hyvin meni!

Talon asukkaiden murheellinen päivä olisi takuulla ollut vieläkin pahempi, jos lemmikit olisivat joutuneet tulipalon uhreiksi.

Niitäkin uutisia saa lukea liian usein.

Eläinten kokemat pahat asiat, tahalliset tai tahattomat, liikuttavat monia ihmisiä syvästi. Siinäkin tapauksessa, että kyse on tuntemattomista eläimistä, jopa metsän eläimistä.

Siksi on vaikea ymmärtää, miksi jokaisena kesänä ja jokaisena hellejaksona on tarpeen muistuttaa siitä, että koiraa ei jätetä kuumaan autoon. Ei edes kauppareissun ajaksi, ei miksikään ajaksi. Eikä viesti silti mene perille.

Jokaiselta tästä kiinnijäävältä voisi ottaa koiran pois ja antaa jollekin, joka eläimestä asianmukaisesti huolehtii.

Aivan käsittämätöntä on myös se, miten joku katsoo asiakseen pahoinpidellä siilejä, jopa tappaa.

Maailma on joskus ankea paikka, mutta välillä onneksi vastaan tulee asioita, jotka saavat hyvälle mielellä. Kuten nyt nämä ”kissahoitajat”.

Potilas on aina potilas, olipa tämä kämmenenkokoinen tai 130-kiloinen.

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet