Paikalliset

Vuoksenniskalla on loistava menneisyys ja sillä voi olla hieno tulevaisuus – Historiikki päättyy ensi vuoteen

Sirkku Kylliäiänen sai nimikirjoituksen yhdeltä kirjan tekijältä Risto Olavi Koskiselta. Kuvassa myös kirjan tekijöistä Pekka Lehonkoski.

Ilkka Pohjalainen

Nostokurjet ovat palanneet Vuoksenniskalle, iloitsee Risto Olavi Koskinen. Hän on yhdessä Pekka Lehonkosken ja Pekka Kettusen kanssa juuri julkaissut kolmannen ja viimeisen osan kirjasarjaa Oli kerran Vuoksenniska.

Kirjasarjan nimi viittaa siihen, että menneen loiston ja muistikuvien Vuoksenniskaa ei enää ole. Se katosi viimeistään muutamien merkkirakennusten purkamisen myötä. Mutta paikka elää ja hengittää yhä, uudessa roolissa ja kuosissa.

Koskinen viittaa rakentamisella Vuoksenniskan koulukeskukseen, jonne on noussut paljon uutta, sekä kirjasto-senioritalo Immalan loisteeseen, jossa kirjan julkistamistilaisuus viime keskiviikkona veti salin täyteen.

Sekä lapsiperheillä että seniori-ikäisillä on hyvä näkymä tulevaisuuteen Vuoksenniskalla. Siitä on tehty pohjoinen koulukeskus. Toinen hissillinen senioritalo lisää tekisi vielä hyvää. Aktiiviset ikäihmiset voisivat luopua raskaista omakotitöistä, muuttaa helpompaan asuntoon, ja taloja vapautuisi lapsiperheille, Koskinen pohtii.

Koskisen mukaan parasta Vuoksenniskalla on ollut ja on tiivis yhteisöllisyys. Kerran vuoksenniskalainen on aina vuoksenniskalainen. Omaleimaisuus ja voimakas paikallishenki ovat säilyneet ympäröivän maailman paineista, hiipumisesta ja jopa kurjistumisesta huolimatta.

Vuoksenniskalla on takanaan loistava menneisyys ensin Ruokolahden ja sitten Imatran teollisuus-, liikenne ja kauppakeskuksena. Sitä asuttivat etenkin Enso-Gutzeitin väki sekä sotien jälkeen myös siirtolaiset. Kauppapaikkana se palveli laajalti myös Ruokolahden ja Rautjärven asukkaita.

Käänne tapahtui 1980-90-luvuilla, kun Imatra alkoi ajaa Imatrankoskea kaupungin keskukseksi.

– Siitä tehtiin oikein virallinen päätös, että Imatrankoski ensin. Tästäkin kerromme kirjamme viimeisessä luvussa.

Nykyään peruspalvelut ovat Vuoksenniskalla edelleen hyvät, mutta erikoiskaupat ovat pitkälti lähteneet.

– Menneeseen ei ole paluuta. Erikoiskauppa on siirtynyt nettiin, Enso ei lisää enää työpaikkoja. Tärkeää olisi pitää kiinni olemassa olevista työpaikoista, sekä kehittää Vuoksenniskaa asuinalueena.

Se voisi olla puutarhakaupunginosa, jossa on väljää, viihtyisää ja edullista asua, ja josta käsin voi käydä töissä missä päin maakuntaa tahansa. Lappeenrantaankin on vain puolen tunnin matka moottoritietä.

Alun perin kaksiosaiseksi kaavailtu kronikka Vuoksenniskan vaiheista paisui aineiston runsauden vuoksi trilogiaksi. Nyt ilmestyvä päätösosa Oli kerran Vuoksenniska 3, 1965–2020 (325 sivua, yli 900 valokuvaa ja muuta dokumenttia) kartoittaa Vuoksenniskan historian yli viiden viimeisen vuosikymmenen ajalta päätyen 2010-luvun lopun suuriin muutoksiin – ja tutkaillen hieman tulevaakin.

Vuoksenniska-kirjasarja

Tekijät: Risto Olavi Koskinen, Pekka Lehonkoski ja Pekka Kettunen, sekä suuri joukko avustajia.

Käsittää tuhat sivua Vuoksenniskan historiaa

Teoksissa 2400 valokuvaa

Kirjasarja vaati kahdeksan vuoden työn

Kattaa 150 vuotta historiaa

Sarjan on kustantanut Studio Niska

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Vuoksenniska-kirjasarjan päätösosa ilmestyy 6.11.1.11.2019 09.04

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat

AutonOsat24.Fi