Puheenaihe

Dna-testin yllättävä tulos: 49,9 prosenttia jaettua perimää – Kadoksissa ollut isä oli siinä, yhden sähköpostiviestin päässä

Kivistössä asuva Nina Siljoranta ehti ilmoittautua Kadonneen jäljillä -ohjelmaan etsiessään isäänsä.

Johanna Erjonsalo

Nina Siljorannan, 22, tavallisen raukea marraskuinen sunnuntaipäivä sai elämän mullistavan käänteen, kun kännykkä kilahti vastaanotetun sähköpostin merkiksi.

Viestin kertoi sukututkimusalusta My Heritage -palveluun syötettyjen dna-tulosten valmistuneen.

Siljoranta avasi käyttäjätilinsä ja alkoi lukea tuloksia.

Etnisyysprosentit eivät häntä kiinnostaneet, sillä hän etsi osumia sukulaisiinsa. Niiden avulla hän halusi päästä tuntemattomaksi jääneen isänsä jäljille.

Osumia tulikin peräti 19 000 kappaletta, joista kaksi oli merkitty lähisukulaiseksi.

Seuraavaksi ruudulle tuli tieto Siljorannan dna:n kanssa läheisimmästä näytteestä, joka yrityksen tietokantaan oli tallennettu.

Se ilmoitti ohjelmaan koodatun arviolaskelman tuloksen kylmän viileästi:

Arvioitu sukulaisuussuhde: isä.

Jaettu dna: 49,9 prosenttia.

Dna-testin tehnyt henkilö saa käyttäjätilin, jonka kautta hän voi tarkastella omia tietojaan sekä sitä, millaisia osumia palvelu löytää muuhun aineistoon.

Ihmismieli ei ota tuollaista tietoa vastaan viileästi.

– Työnsin koneen sivuun. Tärisin, huutoitkin ja taisin vähän hyperventiloida. Koko kehon täytti epätodellinen ja utopistinen olo.

Hän pyysi poikaystäväänsä tarkistamaan tiedon.

Siljoranta tiesi, että palvelun tulokset olivat arvioita, mutta mitä lähemmästä sukulaissuhteesta kyse, sitä lähempänä totuutta ollaan.

 Yhdessä hetkessä oli suru kaikista niistä isättömistä vuosista ja onni siitä, että isä oli löytynyt.

Siljoranta itki. Yhdessä hetkessä oli suru kaikista niistä isättömistä vuosista ja onni siitä, että isä oli löytynyt.

Hurjinta oli se, että ohjelman kautta isään sai yhteyden yhdellä napin painalluksella.

Dna-testin tuomaa täysosumaa edelsi 22 vuotta elämää ilman isää ja vuosi salapoliisityötä isän löytämiseksi.

Äiti oli kertonut tyttärensä saaneen alkunsa yhdenillan-jutusta. Muuta tietoa ei ollut.

Lapsena isättömyys ei erityisesti vaivannut, mutta aikuisuuden kynnyksellä "isä-kaipuun murunen kasvoi pikkukiveksi, joka söi sielun perukoita".

On hetkiä, kun olen katsonut itseäni peilistä ja miettinyt, mistä nämä tummat silmät tulevat.

Muiden perheiden viettäessä isänpäivää, olo tuntui ulkopuoliselta.

Toisinaan isättömyys tuntui juurettomuutena.

Vuosi sitten Siljorannan kummitäti kertoi tiedon rippeen. Hän nimesi oppilaitoksen, jossa Ninan isä oli opiskellut tämän äidin tavatessaan.

Siljoranta alkoi hakea tietoja Koulukaverit.com -sivustolta sekä kyseisen oppilaitoksen oppilasluettelosta.

Alkoi kuumeinen, useita päiviä jatkunut googlettaminen ja soittorumba, johon hän sai apua ystäviltään.

Tilanne oli erikoinen. Parikymppisten naisten "etsivätoimisto" soittelee tuntemattomille miehille – perheenisille – esitellen itsensä ja kysyen seuraavaksi, olisiko mahdollista, että olisit 22-vuotiaan Nina Siljorannan isä?

Hämmästyttävää oli se kuinka auttavaisesti miehet suhtautuivat tiedusteluihin. Moni alkoi tosissaan pohtia, kuka Siljorannan isä voisi olla.

Yhdeltä mieheltä Siljoranta sai vuosikurssin ryhmäkuvan. Myöhemmin selvisi, että isä oli juuri tuolla kurssilla.

Syyskuussa hän päätti kääntyä geneettisen sukututkimuksen puoleen.

Lähes vuoden jatkunut isän etsintä jatkui raapimalla pumpulipuikolla poskien sisäpintoja ja postittamalla näyte dna-testejä tekevän FamilyTreeDNA:n laboratorioon Texasiin.

Samalla hän alkoi tutustua geneettiseen sukututkimukseen. Siljorannan tavoitteena oli löytää kaukaisia serkkuja, joiden kautta yhteys isän sukuun voisi syntyä.

Geneettinen sukututkimus on aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa selvittelyä.

Pikavoittoja ei ollut luvassa varoittelivat sukututkimusharrastajat Facebook-ryhmässä. Geneettinen sukututkimus on aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa selvittelyä.

Sen hän sai todeta myös testitulosten tullessa reilun parin viikon päästä näytteiden postituksesta.

– Edessä oli yli 7 000 dna-osumaa haarukalla 2. – 5. serkku tai kaukainen serkku.

Kuluttajille suunnatut dna-testipakkaukset kulkevat tavallisen kirjepostin välityksellä.

Isän etsiminen tuhansien serkkuosumien perusteella tuntui toivottomalta.

Sukututkijoilta Siljoranta sai neuvon selvittää äidin puoleista perimäänsä mahdollisimman pitkälle. Se tarkentaisi sitä, ketkä serkut olivat isän puolelta. Alkoi sukupuunrakentaminen.

Samalla hän latasi omat dna-tietonsa ilmaiseen GedMatch.com -palveluun sekä sukututkimusalusta My Heritageen, jonka mainoksiin hän oli törmännyt useita kertoja.

Edessä oli yli 7 000 dna-osumaa haarukalla 2. – 5. serkku tai kaukainen serkku.

Moni tavallinen suomalainen tuntui teettäneen dna-testin juuri kyseisen firman kautta selvittääkseen etnisen perimänsä – ihan vain kiinnostuksen vuoksi.

Näin oli tehnyt myös Siljorannan biologinen isä.

Sitten tuli se sunnuntai 4. marraskuuta, kun Siljorannan My Heritagen -tulokset tulivat tuoden täysosuman isän etsijälle.

– Laitoin hänelle sähköpostiviestin vielä samana päivänä.

Sanansa hän mietti huolella. Eihän hänellä ollut aavistustakaan millainen "isä" viestin ottaisi vastaan.

– Vuoden ajan olin selaillut kymmeniä – ellen jopa satoja – profiileja kuin katalogia, miettien voisiko tämä mies olla isäni.

Ja nyt isä oli siinä, yhden viestin päässä. Tilanteesta ei voinut perääntyä.

Eihän isä ollut tehnyt dna-testiä löytääkseen tyttären, jonka olemassaolosta hän ei edes tiennyt.

Siljoranta tiedosti, että isä-tytär-osuman oli pakko olla yllättävä jopa järkyttävä tieto isälle.

Eihän isä ollut tehnyt dna-testiä löytääkseen tyttären, jonka olemassaolosta hän ei edes tiennyt.

Isä vastasi 10 minuutin päästä.

Hän oli samana päivänä huomannut omassa näkymässään häkellyttävän osuman statuksella "arvioitu tytär".

Viestittely päättyi isän kysymykseen: "Oisko kova juttu tavata isänpäivänä?"

Se olisi viikon päästä.

Kyllä, se oli Siljorannalle kova juttu.

– Se, että mun isä, halusi tavata mut isänpäivänä, ensimmäisenä oikeana isänpäivänäni, tuntui ihan älyttömän merkitykselliseltä.

Tapaaminen sovittiin kahvilaan Helsingin keskustassa.

Matkalla Siljoranta tarkkaili jännityksellä vastaantulevia miehiä mahdollisina isinään.

Tytär ehti kahvilaan ensin ja istuutui odottamaan.

– Sillä hetkellä kun hän käveli kahvilan ikkunoiden ohi ja astui sisälle, tiesin kuka on isäni.

– Vaikken tuntenut ihmistä lainkaan, hänessä oli heti jotain tuttua.

Sillä hetkellä kun hän käveli kahvilan ikkunoiden ohi ja astui sisälle, tiesin kuka on isäni.

Isä ja tytär halasivat, istuutuivat ja tutkivat toisiaan hiljaisina hälyisässä kahvilassa, jossa muut ihmiset vaihtoivat arkisia kuulumisiaan tuttaviensa kanssa.

– Vaikka olin käynyt tilanteen läpi monta kertaa mielessäni, yhtäkkiä olikin vaikea löytää sanoja. Oli hirveästi kysymyksiä, mutta samalla ei mitään sanottavaa.

Vähitellen kysymyksiä ja vastauksia alkoi muotoutua. Siljoranta kertoi etsinnöistään.

Isä muisti muutamia opiskelutovereitaan yli 20 vuoden takaa.

Hän todellakin oli sen vuosikurssin oppilaita, josta Siljoranta oli saanut ryhmäkuvan. Hän oli ollut poissa koulusta kuvauspäivänä.

Siljoranta kertoo isänsä vaikuttaneen lämminhenkiseltä ihmiseltä. Tuntui siltä, että tapaaminen oli merkitykselliseltä myös hänelle – toisinkin olisi voinut olla.

Sekin tuntui hyvältä, että isä oli viikon aikana kertonut tytär-osumasta omille sukulaisilleen.

Kaikki halusivat tavata tuoreen tyttären.

He päättivät tapaamisen sopien tutustuvansa toisiinsa hissukseen ilman paineita.

Nyt ensitapaamisesta on kuukausi. Sen jälkeen he ovat tavanneet kerran. Paikalla oli myös 15-vuotias siskopuoli, joka oli My Heritagen merkitsemä toinen arvioitu lähisukulainen. Se toimi myös vahvistuksena isä-tytär-osumalle.

Mikäli isyyden haluaisi virallistaa, vaaditaan siihen erillinen, viranomaisvaatimukset täyttävä isyystesti. Sitä Siljoranta ei kuitenkaan kaipaa.

Hän kertoo tavanneensa myös uuden mummonsa, joka oli liikuttunut tapaamisesta.

– Lopulta nauroimme yhdessä, että harva yli 80-vuotias saa enää uusia lapsenlapsia.

Pelkkää onnea ja löytämisen riemua syksy ei ole ollut.

– Tähän liittyy paljon todella ristiriitaisiakin tunteita kuten surua – vihaakin.

Tapaamiset ovat vaatineet sulattelua.

Ennen ajattelin, että olen ihan äitini näköinen. Nyt näen muutakin.

– Molempien tapaamisten jälkeen minulla on ollut hirveä päänsärky.

Myös peilistä vastaan katsovan nuoren naisen kuva on muuttunut.

– Ennen ajattelin, että olen ihan äitini näköinen. Nyt näen muutakin.

Siljoranta sanoo ymmärtävänsä, ettei hän tunne vielä isäänsä eikä heistä välttämättä tule koskaan sydänystäviä.

– Mutta nyt minulla on hänen kasvot ja mahdollisuus lähteä tutustumaan. Aika näyttää, millaiseksi meidän suhde muodostuu.

Seuraava tapaaminen on ehkä joulun tienoilla. Sekin aiheuttaa jo pientä päänvaivaa:

– Mitähän iseille kuuluu hankkia joululahjaksi?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

IL: Passin uusiminen johti Tiinan isän löytymiseen – isä vastusti DNA-testiä1.12.2018 12.52

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat

AutonOsat24.Fi