Ruoka

Rapujuhlissa saa ottaa rennosti – näillä neuvoilla onnistut ja hyödynnät myös rapujen roippeet

RUOKA Saksiniekat riittävät takaamaan onnistuneen illanvieton, joten tarjoiluissa voi päästä vähällä.

Rapujuhlissa ravuilla on itseoikeutetusti päärooli ja ne asetellaan esille näyttävästi. Myös syötyjen rapujen roippeet asetellaan lautaselle sievästi panssarit rinnakkain eikä niitä kannata heittää roskiin, vaan keittää herkulliseksi liemeksi.

Juha Perämäki

Rapukausi jatkuu lokakuuhun loppuun, joten vielä on hyvin aikaa hyvästellä kulunut kesä kunnon rapukesteillä.

Rapujen elitistinen maine pitää edelleen pintansa ja totta onkin, että ravintoloissa saksiniekoista saa pulittaa sievoisia summia.

Jos on onnekas, saa rapujuhlien tarjoilut ravustettua itse tai ostettua tutulta sopuhintaan. Myös kauppojen raputarjouksia kannattaa seurata.

Rapujuhlat eivät perinteisesti ole illallinen, joten muuta ruokaa ei tarvitse tarjota eikä juhlimaan ole tarkoitus saapua nälkäisenä. Yksinkertaisimmillaan riittää, että pöydässä on leipää, tilliä ja riittävästi saksiniekkoja eli vähintään kymmenen rapua per juhlija.

Rapujen kanssa tarjotaan vaaleaa paahtoleipää ja silputtua tilliä. Leipä paahdetaan, voidellaan ja painetaan voideltu puoli alaspäin tillisilppuun. Rennosti, kuten juhlan luonteeseen kuuluu.

Rapujuhlien teemavärit ovat yleensä punainen ja valkoinen, joita käytetään niin lautasliinoissa kuin kukissa ja kynttilöissäkin. Ravut asetellaan esille mahdollisimman näyttävästi ja koristellaan kruunutillillä.

Jokaiselle juhlijalle katetaan lautanen, rapuveitsi ja kaulus, koska rapujen syöminen on sottaista puuhaa. Siksi on tarpeen kattaa vielä pieni vesiastia, jossa on sitruunanlohko tai pari, jotta sormiaan saa huuhdeltua ruokailun lomassa.

Olennaista on myös se, että laseja on riittävästi: vesilasi, snapsilasi, viinilasi ja olutlasi. Rapujuhlat ovat juomapainotteiset ja juomista ryyditetään juomalauluilla, joista tunnetuin on Helan går - kaikki kerralla. Laulun mukaisesti ensimmäinen snapsi juodaan kokonaan, mutta se jälkeen tahtia on hyvä hiljentää, ettei juhliminen lopu ennen aikojaan.

Koska ravut ovat herkkää herkkua, tulee niiden valmistamisessa olla tarkkana. Nyrkkisääntönä on, että kerralla rapuja tulisi keittää korkeintaan sata. Ideaali vierasmäärä on siis korkeintaan kymmenen henkeä.

On todennäköistä, että rapuja rakastavien lisäksi joukossa on juhlijoita, joille tunnelma on sesonkiherkkua tärkeämpää. Ravuista voi siis jäädä paljonkin syötävää, kuten panssarin alle kätkeytynyt rapuvoi. Siksi kannattaa muistaa, että panssareista ja kuorista saa loistavan keiton, kun ne kuivaa ensin uunissa.

Vaikka rapujuhlat ovat yleistyneet vuosituhannen vaihteesta huomattavasti, saattaa joku edelleen jännittää etikettiä. Se on turhaa, koska rapujuhlissa kuuluu ottaa rennosti.

On oikeastaan vain kaksi sääntöä: älä valikoi rapuja käsin vaan tee se silmilläsi, ja asettele roippeet lautaselle siten, että panssarit ovat sievässä rivissä eivätkä epämääräisenä kekona.

Jos olet juhlien ensikertalainen, muut neuvovat varmasti mielellään. Sehän on vain yksi tervetullut ohjelmanumero lisää.

Suomen luonnonvesissä elää jokirapu eli ns. tavallinen rapu (Astacus astacus) ja täplärapu Pasifastacus leniusculus)

Jokirapu on kotoperäinen laji, joka on asustanut Suomen viimeisen jääkauden jälkeen. Täplärapu on kotiutettu Pohjois-Amerikasta.

Jokirapua tavataan aina Ouluun asti ja paikoin jopa sen yläpuolelta. Täpläravun levinneisyyttä on pyritty rajaamaan Pori-Jyväskylä-Lappeenranta eteläpuolelle.

Ravut elävät järvissä, lammissa ja virtaavissa vesistöissä. Ne tarvitsevat suojapaikoiksi sopivia kiviä, uppopuita tai ainakin mahdollisuuden suojakolojen kaivamiseen. Ravut eivät viihdy lieju- ja mutapohjaisissa vesistöissä.

Veden laadun suhteen ravut ovat varsin vaativia. Happipitoisuuden pitää olla riittävän suuri. Happamassa vedessä ravut eivät viihdy. Ravut kärsivät veden likaantumisesta, erityisen herkkiä ne ovat ympäristömyrkyille.

Ravut liikkuvat ainoastaan hämärässä ja pimeällä. Ne elävät erakkomaista elämää ja ovat kosketuksissa muihin rapuihin vain paritteluaikoina.

Ravut hyödyntävät tehokkaasti kaikkia mahdollisia vesien ravintovaroja. Lähinnä ravut ovat kasvissyöjiä, jotka kuitenkin tilaisuuden tullen syövät myös eläinravintoa. Erityisesti nuorena ravut syövät eläinravintoa. Ravut syövät myös pienempiä tai sairastuneita lajitovereitaan. Kalanviljelylaitoksilla ravuille syötetään mm. omenoita, porkkanoita, perunoita, kurkkuja ja muita vihanneksia.

Rapusaaliin määrä on Suomessa vuosittain 3– 5 miljoonaa yksilöä (noin 120 tonnia).

Lähde: Ruokatieto Yhdistys

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Ruoka

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat

AutonOsat24.Fi