Viihde

Leffa-arvio: Valtapelin karmeus

ELOKUVA The Death of Stalin on elokuvavuoden briljantti yllättäjä.

Kun Josef Stalin saa vakavan sairauskohtauksen ja alkaa tehdä kuolemaa, alkaa Neuvostoliitossa kaikkien aikojen poliittinen valtataistelu.

_

Rankkojen asioiden kuvaaminen täysin realistisesti kääntyy usein itseään vastaan. Jos jätetään Charles ChaplininDiktaattori (1940) omaan arvoonsa, niin Adolf Hitleristä on tehty lähinnä tylsiä elokuva. Kosketuspinta on jäänyt melko viileäksi, kun aihe on otettu väärällä tavalla tosissaan.

Sen sijaan unkarilainen näytelmäkirjailija Georg Tabori (1914–2007) onnistui huomattavasti paremmin, kun hän käsitteli Hitleriään Mein kampf -näytelmässä mustan huumorin keinoin.

Samaa metodia hyödyntää nyt ohjaaja-käsikirjoittaja Armando Iannucci kuvatessaan Josif Stalinia ja hänen lähintä hoviaan elokuvassa The Death of Stalin. Tyylilaji on jyrkkä ironia, mutta usein tarina taipuu makaaberiksi farssiksi tai mustaksi komediaksi.

Tuskin koskaan on hirmuhallitsijan ja hänen kuolemansa jälkeen käynnistynyttä valtakamppailua osattu kuvata näin makoisan vetävästi ja hauskasti, vaikka aihe on umpisynkkä ja kauhea.

Voisin jopa sanoa, että The Death of Stalin on parasta sitten Monty Pythonin.

Eletään vuotta 1953. Stalinin (Adrian McLoughlin) ja Lavrenti Berijan (Simon Russell Beale) vainot kiihtyvät kiihtymistään. Ihmisiä tuomitaan vankileireille tai kuolemaan pienimmästäkin syystä – tai jopa ilman syytä.

Stalinin äkillinen sairaskohtaus ja sitä seuraava kuolema käynnistävät sisäpiirissä armottoman kisan, kuka perii johtopaikan. Nikita Hruštšov (Steve Buscemi), Vjatšeslav Molotov (Michael Palin), Georgi Malenkov (Jeffrey Tambor) ja Berija ovat kiperässä tilanteessa, koska he eivät voi luottaa edes toisiinsa, vaikka heidän pitäisi järjestää yhdessä Stalinin hautajaiset.

Ihmisillä ei ole mitään arvoa tässä irvokkaassa sirkuksessa. Esimerkiksi sairastuneelle Stalinille ei löydy ainuttakaan hyvää lääkäriä, sillä heidät on joko ammuttu tai lähetetty työleireille.

Ohjaaja Armando Iannuccin aiempia töitä ovat olleet pisteliäät tv-satiirit Rouva varapresidentti ja Politiikan pelinappula sekä yhdessä Alan Partridgen kanssa työstetty Kukkona tunkiolla -tv-sarja ja elokuva. Iannucci on napakka kirjoittaja, joka antaa sanansäilän viuhua hervottoman hyvin.

Ohjaajana hän hallitsee elokuvansa täydellisesti. Lisäksi Iannuccilla on silmää pienille ja naseville yksityiskohdille, jotka täydentävät kokonaisuutta mehevästi.

Erinomainen henkilöohjaus tuottaa herkullista tulosta, ja rytmi on kepeän ilmava. The Death of Stalin kulkee vauhdikkaasti, ja katsojan ei tässä kelkassa tule ikävä. Karmean valtapelin parissa viihtyy hyvin.

The Death of Stalin perustuu Fabien Nuryn ja Thierry Robinin samannimiseen sarjakuvaan, joka kääntyy Iannuccin, David Schneiderin, Ian Martinin ja Peter Fellowsin oivaltavana käsikirjoituksena täyteläiseksi elokuvaksi. Yleensä sarjakuvien matka valkokankaalle jättää pinnallisen maun, mutta nyt sanomisen tarve on selkeästi kannustanut käsikirjoittajia.

Armeliaisuutta ei elokuvan henkilöitä kohtaan tunneta. Itse asiassa elokuvan keskushenkilöt ovat kaikki täysin kelvottomia johtamaan yhtään mitään. Peli oli kovaa Moskovassa vuonna 1953, ja burleski farssi on oivallisin keino kuvata tuota kauheutta. Elokuva on kielletty esimerkiksi Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Kirgisiassa.

The Death of Stalin on elokuvavuoden 2018 briljantti yllättäjä, todellinen slapstick of horror, comedy of terrors tai valtapelin hervoton pirunpolska.

Olli-Matti Oinonen

*****

The Death of Stalin

Ohjaus: Armando Iannucci.

Käsikirjoitus: Armando Iannucci, David Schneider, Ian Martin.

Näyttelijät: Steve Buscemi, Simon Russell Beale, Paddy Considine, Rupert Friend, Jason Isaacs, Olga Kurylenko, Michael Palin, Andrea Riseborough.

Genret: Komedia.

K12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat

AutonOsat24.Fi