Paikalliset

Lappeenrannan kaupunginteatterissa pidettiin kauheaa salaisuutta sisällä – "Kaupunkiorganisaatiossa ei ollut kykyä käsitellä asiaa"

Sanna Kemppainen on tyytyväinen julkisuudessa käytävään keskusteluun. Kemppainen kertoi siitä, kuinka työpaikalla voi käydä, jos epäkohtiin ei puututa.

Ari Toivonen

Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijä Sanna Kemppainen on tyytyväinen keskustelusta, jota tällä hetkellä käydään teatterimaailmasta. Kemppainen sanoo, että myös hän on työssään kokenut epäasiallista käytöstä, mutta tähän saakka hän ei ole ongelmista juuri puhunut.

– Kuten Matleena Kuusniemi tässä Aku Louhimiehen käyttäytymisestä syntyneen kohun yhteydessä sanoi, näistä on kyllä puhuttu, mutta kun ei ole ollut korvia, jotka kuuntelevat.

Kemppainen kertoo mietiskelleensä asiaa omalta kohdaltaan ennen haastattelua. Vanhat asiat alkoivat miettimisen aikana palautua mieleen.

– Kun mietin asioita tarkemmin, havaitsin, että onhan sitä ollut. Kroppa kyllä muistaa.

Kemppainen sanoo suoraan, että muutama vuosi sitten Lappeenrannan kaupunginteatterissa tilanne oli lähinnä kaoottinen. Ihmiset voivat huonosti ja kaikki oli sekaisin. Ongelmat tiedettiin laajasti, mutta kukaan ei puuttunut asiaan.

– Muistan, kuinka me valvoimme joskus yökaudet kollegoiden kanssa ja mietimme kenessä on vika. Mietimme myös kenelle asiasta piti sanoa, kun itse asianosainen ei palautetta ottanut vastaan.

Tilanne kärjistyi Kemppaisen mukaan lopulta siihen, että henkilökunta joutui uhkailujen ja rajun henkisen väkivallan kohteeksi. Teatterissa oli hirveä salaisuus, joka piti pitää sisällään.

– Kun asia lopulta otettiin esille, Lappeenrannan kaupunkiorganisaatiossa ei ollut kykyä käsitellä asiaa. Meille järjestettiin työterveyden kanssa yhteisiä kriisipalavereja, mutta ne eivät johtaneet mihinkään. Meille sanottiin vaan, kestäkää!

– Minuun henkilökohtaisesti tilanne ei niin paljon vaikuttanut, mutta jotkut menivät tosi rikki. Oli se hirveä pettymys, että meitä ei kuultu. Me olimme yksin ja meidän piti selvitä yksin.

Tilanne johti sairauslomiin ja Kemppainen muistelee, kuinka paljon näytäntöjä jouduttiin peruuttamaan niiden takia. Hän sanookin, että syyt sairauksiin eivät johtuneet pelkästään talon huonosta sisäilmasta vaan myös sisäisestä ilmapiiristä.

Ohjaajien kanssa Kemppainen on selvinnyt hyvin. Toisaalta hän ymmärtää hyvin sen, että nyt esille nousseista asioista on vaiettu pitkään. Teatterimaailmassa on helppo joutua silmätikuksi ja ohjaajalla on suuri valta.

– On minulla ollut yksi ohjaaja, jonka kanssa oli todella vaikeaa. Sitä en ymmärrä, kuinka näyttelijä voi antaa parastaan, jos hän pelkää. Siinä yrittää vain selviytyä.

Kemppainen toteaa, että hän ei ymmärrä sitä, kuinka inhottavasti toimimalla yritetään saada ihminen tekemään parhaansa.

– Ei siinä ole mitään järkeä. Saa ja pitää vaatia, mutta ei missään työpaikalla pidä hyväksyä paskaa käytöstä. Toivottavasti keskustelu ei jää tähän vaan se pakottaisi jokaisen tiettyyn itsetutkisteluun. Ei huonoa käytöstä voi perustella millään.

Esitetty väite siitä, että näyttelijät olisivat liian herkkänahkaisia arvostelulle saa Kemppaiselta nopean vastauksen.

– Ei me siinä tapauksessa oltaisi tässä ammatissa.

Kemppainen ei itse ole kokenut työssään seksuaalista häirintää tai ahdistelua. Hän ymmärtää sen, että asiasta ei helpolla lähdetä puhumaan.

– Pelko. Siinä helposti miettii, onko vain kuvitellut ja toisaalta mitä voi sanoa. Kuunteleeko tai uskooko kukaan. Myös häpeä saattaa pitää ihmisen hiljaisena.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat

AutonOsat24.Fi