Paikalliset

Eteläkarjalaislähtöiselle Pietu Wikströmille aukenivat ovet ensin Teatterikorkeakouluun ja sitten Kansallisteatteriin – valttikorttina Karjalan murre

KULTTUURI Imatralaislähtöinen Pietu Wikström esitti Saimaan Teatterissa teeskentelijämuusikkoa.

Saimaan Teatterin Uskomaton Huijari show’n kiertue päättyi kuunvaihteessa. Esitystä tähdittivät Pietu Wikström (vas.), Boodi Kabbani ja Maruska Verona.

Saimaan Teatteri

– Näin painajaisiakin pitkään sen jälkeen että se ei olekaan totta.

Pietu Wikström kuvailee olleensa päiviä epäuskoisessa tilassa ovien auettua Teatterikorkeakouluun kesällä 2013. Omasta mielestään hän ei osunut kokeiden aikana kertaakaan nuottiin. Opinnot TEAKissa jatkuvat syksyllä viidettä vuotta, ja niiden aikana hän on ehtinyt toimia ylioppilasteatterin puheenjohtajana ja esiintyä lukuisissa eri taidetuotannoissa. Tänä kesänä hän palasi kotikonnuilleen Etelä-Karjalaan näyttelemään Saimaan Teatterin Uskomaton Huijari -show’ssa.

– Juuri kun olin Ruokolahdella, niin juttelin oman päiväkotihoitajan kanssa. Hän tuli sanomaan, että muistatko sen ekan teatteriesityksesi 4–5-vuotiaana, taisi olla Päivänsäde ja Menninkäinen. Olin kuulemma ihan into piukeena.

Wikström kertoo suurimman innoittajan visuaaliseen ilmaisuun olleen kuvataitelijana kunnostautunut isoäiti. Ala-asteella hän ei vielä uskaltautunut mukaan kaverin mainostamaan IRTI-harrastajateatteriin, vaikka kiinnostusta löytyi. Seitsemännellä luokalla pikkusormi veikin sitten koko pojan käsivartta myöten. 14-vuotiaana Wikström näytteli ensimmäistä kertaa pääroolissa nuorta huumeriippuvaista esityksessä, jonka ohjaajana toimi hänen nykyinen paras ystävänsä Lauri Haltsonen.

– Hän oli kyllä semmoinen henkilö jota pystyi aina kattomaan ylöspäin. Muutenkin IRTI-teatterilla oli tosi avoin meininki, paljon vanhempia tyyppejä jotka toimi isoina esikuvina itselle. Esimerkiksi pääpomo Jorma Piispanen on tehnyt mieletöntä ja tosi tärkeää työtä nuorten kanssa täysin pyyteettömästi.

Teatterikärpäsen haukattua Wikströmin suunnitelmat piirtyivät vuosien päähän. Ensin Helsinkiin ilmaisupainotteiseen lukioon, ja sitten kolkuttelemaan Teatterikorkeakoulun ovia. Varhaisesta poismuutosta huolimatta Wikströmin siteet kotipaikkakunnalle ovat roikkuneet tiukasti matkassa mukana. Imatran murretta hän on päässyt käyttämään ahkerasti, mainitseepa hän taidon jopa ansioluettelossaan.

– Hyvinhän se taipuu! Liudentunut toki, mutta aina kun tulee Imatralle, niin sitä puhuu ihan täysin. Murtaen näytteleminen on tosi kivaa, varsinkin kun siihen on ottanut nyt etäisyyttä. Pääsee käsittelemään sitä omaa paikallisuuttaan.

Imatralainen on taustaltaan Wikströmin hahmo myös seuraavassa, Leea Klemolan ohjaamassa tuotannossa. Sen jälkeen on marraskuussa nuoruudenaikaisen haaveen täyttyminen, kun Wikström esiintyy ensimmäistä Kansallisteatterin lavalla. Vauhti on ollut hurjaa. Niinkin hurjaa, että välillä on ollut pakko pysähtyä tuumailemaan.

– Joskus sitä toki ajattelee, että onko tämä sittenkään se mun juttu tai sitä mitä haluan. Kuitenkin menty teatteriputkessa seiskaluokalta asti maali mielessä, niin ei ole aina ehtinyt miettimään, että miksi sitä tekee, Wikström myöntää.

– Itseäni sytyttää ehkä eniten sellainen luova ja maailmaa tutkiva asenne teatteriin. Eikä välttämättä pelkästään siihen, vaan kaikkiin taiteisiin ja esittämiseen. Se on terävöitynyt mielessä, että haluaa ensisijaisesti toimia taiteen tekijänä tässä maailmassa.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat

AutonOsat24.Fi