Paikalliset

Milloin pitää teititellä? – Näin lappeenrantalainen kielentutkija Hanna Lappalainen vastaa

Lappeenrantalainen kielentutkija Hanna Lappalainen on tutkinut teitittelyä.

Janne Koivisto

– Se on vaikea laji. Teki kummin päin tahansa, aina on joku, joka ei tykkää, lappeenrantalainen kielentutkija Hanna Lappalainen sanoo. Hän puhuu teitittelystä, jota on tutkinut.

Lappalainen ja Johanna Isosävi toimittivat hiljattain kirjan Saako sinutella vai täytyykö teititellä? , joka esittelee suomen ja 12 muun kielen puhuttelukäytäntöjä.

Lappalainen kiinnostui teitittelystä, kun hän tutki Kotimaisten kielten keskuksen hankkeessa Kelan asiointikeskusteluja.

– Rupesin kiinnittämään huomiota siihen, että välillä asiakkaita teititellään ja välillä sinutellaan, joskus molempia saman asioinnin aikana.

Kielentutkijana Lappalainen ei metsästä virheitä vaan on kiinnostunut siitä, missä tilanteissa kielenpuhujat sinuttelevat ja missä teitittelevät.

Kun Lappalainen kävi läpi Kelan asiointikeskusteluja, teitittelyn lainalaisuudet alkoivat paljastua. Puhutteluun vaikuttaa suuresti puhujan ja kuulijan ikä.

– Ainakin näissä aineistoissa yli 60-vuotiaita teititellään aika järjestelmällisesti. Nuoria lähes kaikki sinuttelevat. Keski-ikäiset ovat hankalin ryhmä. Siinä on eniten vaihtelua.

Jotkut virkailijat ovat tosin päättäneet teititellä kaikkia asiakkaita ikään katsomatta.

Olennaista on myös puhujan ja kuulijan ikäero. Jos virkailija on asiakasta vanhempi, hän sinuttelee herkemmin.

Toiseksi puhuttelua selittää se, miten hyvin virkailija ja asiakas tuntevat toisensa. Mitä läheisempi suhde, sitä todennäköisemmin he ovat sinut. Asiakkaat saattavat jossain vaiheessa toivoa sinuttelua.

– Eräs pohjoiskarjalainen virkailija kertoi, että asiakas oli jo suuttua, kun hän aina vahingossa teititteli.

Myös tilanne vaikuttaa puhuttelumuodon valintaan.

– Yhdessä keskustelussa virkailija sinuttelee asiakasta aluksi, mutta sitten asiakas osoittautuukin hyvin vihaiseksi ja alkaa jo uhkailla, että ottaa yhteyttä Kelan pääjohtajaan. Tässä vaiheessa virkailija siirtyykin teitittelyyn ja asettuu sillä tavalla ehkä selvemmin institutionaaliseen rooliinsa.

– Toisessa keskustelussa asiakas on ehkä vähän turhankin tuttavallinen. Hän esimerkiksi sanoo virkailijalle, että täällä on tämä mun tyttö taas. Asiakas sinuttelee virkailijaa, mutta virkailija pitäytyy teitittelyssä varmaankin ihan pitääkseen etäisyyttä. Teitittely on myös keino vetää positiivisella tavalla rajaa.

Osa vaihtelusta voi selittyä silläkin, että moni ei ole tottunut teitittelemään ja sekaan lipsahtaa sinuttelua.

Suhtautuminen teitittelyyn vaihtelee niin paljon, että ohjeita on vaikea antaa.

– Asenteet ovat samankin ikäryhmän sisällä erittäin kirjavia. Se koskee erityisesti yli 60-vuotiaita: toisten mielestä ei missään tapauksessa tarvitse teititellä, mutta toiset kokevat sinuttelun liian tungettelevana.

– Mitä iäkkäämpi on, sitä varmempaa on aloittaa ystävällisellä teitittelyllä ja yrittää vähän haistella ilmaa, mitä toinen kaipaa.

Pitäisikö teitittelystä jo luopua?

Ei
68% (15 ääntä)
Kyllä
32% (7 ääntä)
Ääniä yhteensä: 22

Tuleeko teitittely takaisin?

Sinuttelun suosiminen alkoi levitä Suomeen Ruotsista 1970-luvun alussa. Ruotsissa siirryttiin sinutteluun 1960-luvun lopussa.

Suomessa kaksi viimeistä vuosikymmentä ovat mahdollisesti olleet hienoista paluuta teitittelyyn. Paluuta voivat selittää suurista eurooppalaisista kielistä, kuten saksasta, ranskasta ja venäjästä, tulleet vaikutteet.

Yritysten käytännöt vaihtelevat: toiset ohjaavat asiakaspalvelijoitaan teitittelemään ja toiset sinuttelemaan.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat