Paikalliset

Lappeenrannalla on kymmeniä patsaita

PATSAAT Historia piirtyy patsaiden kautta. Lappeenrannalla on niitä kymmeniä.

Sotaorpo muistuttaa sodan mielettömyydestä.

Lappeenranta on sotilaskaupunki ja tämä näkyy myös patsaistamme. Sotiemme vuoksi meillä on paljon surun, kivun ja kauhujen ympärille rakentunutta kauneutta, kertoo Lappeenrannan kaupungin Intendentti Leena Räty. 50-60 luvulla tehtiin runsaasti patsaita, hän toteaa.

– Kaupungin omistuksessa patsaita on kymmeniä, seurakunnalla on omansa. Sijoittelussa puistot, aukiot ja hautausmaat ovat keskeisiä paikkoja. Monien reunaehtojen tulee täyttyä ennen lopullista sijoituspäätöstä, sanoo Räty.
Intendentti jatkaa, että asioiden tapahtumapaikoilta, metsistäkin, löytyy lähinnä muistolaattoja.

– Hankinnat on saatu usein toteutettua lahjoitusvaroin ja järjestökeräyksin.

Uusia patsaita ei olla nyt hankkimassa.

– Toive saada nykytaidetta raikastamaan kaupunkimme imagoa ja identiteettiä tietysti on, mutta tämäkin on rahakysymys.

Patsaiden ylläpidosta ei aiheudu merkittäviä kustannuksia ja jokainen kohde arvioidaan erikseen kunnostustarpeen mukaan. Tarvittaessa työn hoitaa veistoskonservaattori.

– Rakenteilla oleva teatteri olisi oiva paikka uudelle, jos rahoitus järjestyisi, Räty pohtii.

Patsaiden arvoa kaupungille ja sen asukkaille on hyvin vaikea määrittää sillä kaikkea ei voi rahassa mitata.

– Turistit usein kuvauttavat itsensä niiden kanssa ja paikalliset ihmiset sopivat tapaamisiaan patsaiden läheisyyteen. Tunteiden välittäjänä patsaita pidetään myös, moni viivähtää muistelemaan mennyttä aikaa niiden äärellä. Näin siirtyy menneiden sukupolvien kärsimykset ja tapahtumat taiteen välityksellä nykypäivään.

Ilkivaltaa ei juurikaan esiinny sillä ihmiset arvostavat ja kunnioittavat tätä taiteenmuotoa.

– Toki ne ovat materiaaleiltaankin kestävää tekoa, vastaa Räty kysymykseen mahdollisesta sabotaasista.

Kirjoittaja on Lappeenrannan Uutisten ja Imatralaisen toimitusharjoittelija

Kurjet: (Emil Filen 1949) Veistos on ensimmäinen sotien jälkeen paljastettu julkinen teos. Patsaan paikalla sijaitsi väestönsuoja joka sai täysosuman 15.2 1940.

Reikäenkeli: (Kauko Räsänen 1960)170cm korkea patsas oli alunperin yksityishenkilön tilaama hautamuistomerkki, jota pidettiin liian modernina. Tunnetuin ja kohutuin patsas sijaitsee Lauritsalassa.

Rakuunapatsas: (Pentti Papinaho 1982) Suomenyhdyspankki lahjoitti teoksen kaupungille vuonna 1988, samassa yhteydessä patsas uudelleensijoitettiin pusupuistoon. Patsas on kunnostettu 2002.

Muuttolinnut: (Jouko Toiviainen 1983) Lappeenrannassa syntyneen kuvanveistäjän teos on Karjala-aiheinen monumentti, jonka nimi viittaa sodan jälkeiseen, suureen karjalaisten muuttoon uusille asuinsijoille.

Lotta: (Nina Sailo 1985) Luonnollisen kokoinen, kuljetusta odottavaa lottaa kuvaavan patsaan mallina on toiminut patsaan hankkineen ja lahjoittaneen talousneuvos Pauli Talvion vaimo Mirjami, joka toimi lottana sodan aikana.

Äiti-Karjala: (Kauko Räsänen 1993) Luovutettuun karjalaan jääneiden sankarivainajien muistomerkki Sankarihautausmaalla. Veistosta ympäröi 70 metrinen ja massiivinen kivimuuri, johon hakattuna on 5500:n karjalaan jääneen tai kadonneen sankarivainajan tiedot.

Sotaorpo: (Juhani Honkanen 2012) Patsas muistuttaa sodan mielettömyydestä.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat

AutonOsat24.Fi