Menetyksen keskellä menestykseen

Viikko sitten Holmenkollenilla ampumahiihdon naisten takaa-ajokisassa Suomen joukkueen jäsenillä oli surunauha käsivarressaan. Kun Mari Laukkanen saapui voittajana maaliin, hän osoitti sormellaan tuota nauhaa. Sitten hän nosti katseensa ja kätensä kohti taivasta. Siinä lähtivät kiitolliset terveiset edellisenä yönä menehtyneelle Asko Nuutiselle. Ampumavalmentajana tämä oli vuosien ajan uskonut Marin menestykseen, joka juuri näissä kisoissa vihdoin konkretisoitui uran ensimmäisinä maailmancupin voittoina.

Aamulla tullut tieto arvostetun valmentajan kuolemasta lamautti aluksi. Olisi ollut ymmärrettävää, jos hiihtäjät eivät olisi kyenneet edes lähtemään ladulle. Tekivät sen kuitenkin. ”Kisassa olin hirvittävän väsynyt, ajattelin Askoa koko ajan. Kun en pystynyt asiaa työntämään pois mielestäni, käytin sitä voimavarana”, sanoi Mari.

Laukkanen osui ammunnassaan tarkasti tauluihin, liikkui ladulla liukkaasti, liikuttui itse ja sai silmät kyyneliin sekä selostamoissa että katsomoissa. Kotisohvalla tv:n ääressä minäkin myönnän itkeneeni. Itkin myös ilosta: Nyt näimme upean esimerkin siitä, kuinka ”muistoa kunnioittaen” tulisi teoilla osoittaa.

Juuri elämästä poistuneelle valmentajalle ei urheilija olisi voinut tämän kauniimpaa kukkavihkoa arkulle asettaa. Aivan kuin Asko olisi neuvonut: ”Älkää lamaantuko, vaan lähtekää ladulle. Älkää ajatelko sitä mitä olette menettäneet. Näyttäkää se mitä olette saaneet. Kääntäkää menetys menestykseksi.”

Menetys synnyttää surun. Siis: synnyttää. Suru ei ole loppu vaan tie uuteen alkuun. Kuin pieni vauva. Kasvaakseen se tarvitsee hoitoa ja lämpimän kodin.

Suru on kodittomaksi jäänyttä rakkautta. Löytääkseen jälleen kotiin rakkaus pukeutuu suruasuun ja lähtee ladulle. Vaikka väsyttää.

Umpihangessa ei tarvitse hiihtää. Muistoista muodostuu väylä. Surutyössä käydään muistokisoja.

Suru on latu. Se kulkee sinussa. Hiihdä omalla tyylilläsi. Jaksa maaliin saakka. Voitat varmasti.

Array

Veli-Matti Kosonen

Tällä palstalla julkaistaan Veli-Matti Kososen kolumneja. Kirjoittaja on imatralainen teologi.