Suomessa on viimeisen parin vuoden aikana noussut esiin huolestuttava ilmiö. Enkä nyt puhu rasismista tai esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvästä syrjinnästä. Puhun sananvapaudesta ja oikeudesta ilmaista oma mielipiteensä. Jostakin ihmeen syystä tuntuu siltä, että kaikki maahanmuuttoon liittyvä keskustelu leimataan vihapuheeksi ja kannanotto homoparien adoptio-oikeudesta syrjinnäksi. Täytyyhän näistäkin asioista voida puhua ja kirjoittaa, myös kriittisesti!
Taitaa olla niin, että itseään suvaitsevaisina pitävät ihmiset ovatkin kaikkein suvaitsemattomimpia. He haluavat kuulla vain oman mielipiteensä ja pitävät sitä lähes poikkeuksetta myös ainoana ja oikeana totuutena. Vihreät loanheittäjät iskevät kiinni Sauli Niinistön ”lapsimorsiameen”, mutta ummistavat samaan aikaan silmänsä oman presidenttiehdokkaansa ”lapsipuolisolta”, joka sattuu vielä olemaan homo.
Suvaitsevaiset ihmiset ovat viime vuosina suuttuneet, jos jokin media on kertonut, että suomalaisen naisen raiskauksesta epäilty tai tuomittu mies on tummaihoinen ja syntyperältään ei-suomalainen. Tällainen uutisointi on muka rasistista ja etnistä vähemmistöä syrjivää. Suvaitsevaiset ihmiset haluaisivat siis pimittää totuuden ja kaunistella asioita.
On säälittävää, että suvaitsevaisuus-ilmiö on levinnyt jo pitkälle eduskuntaan. Vaikeista asioista vaietaan ja ne halutaan lakaista maton alle sillä tekosyyllä, että niistä puhuvia syytetään vihapuheista ja syrjinnästä. Tässä kohtaa voisi olla Etelä-Karjalan kansanedustajilla paikka nousta esiin ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. SDP:n Jukka Kärnä on jo tehnytkin rohkeita avauksia, mutta ei vielä näistä aiheista.
Karri KannalaPäätoimittaja