Kunnissa ja kodeissa sykähdettiin viime perjantaina, kun ministeriön keskeneräinen kuntakartta pulpahti julkisuuteen. Lappeenrannasta ollaan tuossa radikaalissa ja keskeneräisessä tekeleessä rakentamassa maakunnankokoista jättiläistä. Uskoo ken haluaa, minä en ainakaan. Taipalsaaren ja Lemin osalta kartassa saattaa kuitenkin olla pala totuutta. Voi hyvin olla, että Lemin maaseudulla asusteleva maalaispariskunta on muutaman vuoden päästä kaupunkilaisperhe. Kenties jo vuoden 2014 alussa.
Kuntaliitoksista saa ja voi olla mitä mieltä haluaa, mutta kuten monet ovat todenneet: ei kahdesta köyhästä yhdessä tule rikasta. Hyvin pärjäävän kunnan ei liittojen perään kannata haikailla, sillä se on tie huonommille palveluille ja pitkille välimatkoille. Luvatkoon hallitus tai tuleva emokunta mitä tahansa, on palvelujen alasajo liitoksen jälkeen enemmän sääntö kuin poikkeus.
Maanantaina suomalaiset sykähtelivät hienojen urheilusaavutusten vuoksi, kun vuoden 2011 parhaat palkittiin. Parhaan urheilijan palkinto meni kiistatta oikeaan osoitteen, Kaisa Mäkäräinen oli ja on Suomen valovoimaisin yksilölajien edustaja. Etelä-Karjala ei urheilugaalassa valitettavasti päässyt juuri esille. Maakuntamme urheilu kaipaisi nyt muutamaa massasta erottuvaa tähteä. Lappeen Riennon Riikka Sarasoja-Liljassa on potentiaalia tähän kategoriaan.
Yksi maali voi kaiken muuttaa. Sen on saanut huomata ilmaveivin veivannut Mikael Granlund, jonka maali valittiin vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi. Kuten Mikke itsekin sanoi, olisi tuo palkinto voinut mennä kaikille Leijonille. Granlundin maalin olisi voinut palkita ”paras yksilösuoritus -sarjassa”, jos sellainen olisi ollut.
Presidentinvaalien ensimmäinen kierros ratkeaa tulevana sunnuntaina. Silloin saadaan reilun viikon sisään yksi sykähdyttävä hetki lisää. Vaali on äärimmäisen jännä ja jokainen ääni merkitsee. Niin tasainen on tuo rintama gallupkärjen takana.
Karri KannalaPäätoimittaja
