Silakan perkaaminen sujuu koululaisilta nokkaa nyrpistämättä

Höristelen korviani. Nelosluokkalaiset istuvat kotitalousluokassa hiiren hiljaa. Pilottihankkeessa on vuorossa parinkymmenen lapsen onnekas ryhmä, joka sukeltaa ruokakulttuurin saloihin.

– Tutustumme muun muassa juuresten makuihin, valmistamme perusarkiruokaa ja lähestymme ruokaa taiteen näkökulmasta, Ruokakulttuurikeskus Ruukun toiminnanjohtaja Ulla Rauramo kertoo.

Hänen mukaansa lapsille annetaan mahdollisuus maistaa, haistaa, kuulostella ja kokea.

Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta on osattava erottaa erilaisia makuelämyksiä.

Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta erilaisia makuelämyksiä on osattava erottaa.”

Alakoulussa kokkausta ei vielä opeteta. Se on harmi, sillä 9–11-vuotiaat vaikuttavat otolliselta maaperältä. Intoa riittää, eikä ennakkoluulot ole ehtineet vallata lasten suhtautumista ruokaan.

– Tämä olisi paras ikä ruuanlaiton opetukselle, myöntää opettaja Jukka Severinkangas.

Pilkottujen juuresten makupalat kiertävät luokassa. Lapset tutustuvat retiisin, juurisellerin ja palsternakan ulkonäköön ja makuun.

Kun hankekoordinaattori Hanne Penttinen kyselee lasten tuntemia sieniä, pongahtelee käsiä vilkkaasti pystyyn.

– Kanttarelli, tatti, suppilovahvero, mustatorvisieni, korvasieni, lapset luettelevat lajikkeita ja joukossa vilahtaa maininta tryffelistäkin.

Köksänluokkaan saapuneet luokkamummot ja luokkavaari auttavat lapsia päivän ensimmäisessä puuhassa.

– Ensin teemme kokonaisista silakoista fileitä. Onko joku perannut silakoita aiemmin, Penttinen kysäisee.

Parin pojan käsi nousee pystyyn ja loput odottelevat sormet syyhyten pääsyä silakoiden kimppuun.

– Suomessa on paljon muitakin kaloja kuin lohi tai seiti, Penttinen perustelee silakan valintaa.

Silakka-astioiden ympärillä käy melkoinen kuhina, kun lapset tarttuvat silakoihin.

Epävarmimmat katselevat ensin sivusta, miten luokkaisovanhemmat Terttu ja Hannu Kontula ja Arja Kalmari napsauttavat sormiensa välissä pään poikki, aukovat vatsan ja poistavat sisukset. Lopuksi he ujuttavat sormillaan selkäruodon pois.

Luokkaisovanhemmat hämmästelevät ryhmän vauhtia ja innokkuutta. Nopeimmalla pojalla on menossaan jo kuudes silakka.

Punajuurikiusauksessa lasten urakkaa on helpotettu valmiilla raasteilla. Punajuuri- ja omenaraaste ja peruna-sipulisekoitus sujahtavat pannulle ja kasvirasvaseoksella kostutettu paistos siirtyy uuniin kypsymään.

Sillä välin lapset valmistetavat jälkiruuan.

– Tuoremarjakiisseli on simppeli ja herkullinen jälkiruoka. Opetelkaa kiisselin valmistus, Penttinen kannustaa

– Kiisseli on valmis, kun se pulpahtelee muutaman kerran kuin kraateri, josta tulee ryöpsähdys.

Suomessa on paljon muitakin kaloja kuin lohi tai seiti.”

Penttinen kertoo, että marjojen lisäämiseen jäisenä on syynsä: vitamiinien säilyminen. Yhdessä katetun ruokapöydän ääressä alkaa iloinen pulina. Pöydässä keskustellaan, mutta hillitysti.

– Minä antaisin tälle kyllä nelosen, yksi lapsista arvioi punajuurikiusausta television ruokaohjelmien tapaan.

– Kyllä minusta tämä on seiskan arvoinen, toinen sanoo.

– Nää silakat on ihania, kuuluu ihastuneita huudahduksia pöydistä.