Lappeenrannan kaupunginteatteri lähtee kauteen sekä ohjelmallisesti että kaikkiaan kevyemmin mielin, uudelta pohjalta.
– Tavallisesti myrskyn silmässä ollessa sitä ei huomaa, mutta kyllähän teatterikeskustelu uuvutti näyttämön molemmin puolin, Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja Jari Juutinen huoahtaa.
– Keskustelu oli raskasta, vihamielistä ja jopa teatterin vastaista, hän luonnehtii.
Teatterin syksy
1930-luvun lama-aikaan ja gangstereiden amerikkaan sijoittuva Lars von Trierin & Christian Lolliken Dogville Jari Juutisen ohjaamana. Näytelmä sai kantaesityksensä lauantaina.
Marjatta Linnan 40-vuotistaiteilijajuhlanäytelmänä Ernest Thompsonin Kultalampi Janne Saarakkalan ohjauksessa. Elokuvana teos on voittanut useita Oscar-palkintoja.Ensi-ilta Jukola-salissa 29.10.
Vierailija Laura Gustafssonin Hevoshullu -näytelmän kantaesitys vierailija Sakari Hokkasen ohjauksessa Veeran kammarissa 21.10.
Teatterisyksyä täydentävät vierailevat esitykset.
Lähde: Lappeenrannan kaupunginteatteri
Hänen mukaansa olokin on nyt kevyempi, kun keskusteluista on päästy päätöksentekovaiheeseen, oli lopputulos mikä hyvänsä.
Aiesopimus on kirjoitettu. Viime kädessä kaupungin valtuusto päättää IsoKristiinan laajennuksesta sekä siitä, siirtyykö teatteri tiloihin.
Kevätkausi takkusi muun muassa sairastapausten ja peruutusten takia. Lasten näytelmä ei toisellakaan yrityksellä löytänyt katsojia.
– Mutta kyllä nyt on sellainen olo, että aloitamme uutta samalla tavalla kuin silloin, kun tulin taloon uutena kolme vuotta sitten.
Keveyteen hän palaa myös tarkastellessaan tulevaa ohjelmistosta.
– Se, mikä on kevyttä, on veteen piirretty viiva. Niin keveään ei olla menossa, että laulettaisiin ilman sanoja, eli kyllä meillä ajatusta näissä esityksisä on.
Lähtökohtina ovat ajankohtaiset ja mielenkiintoiset aiheet.”
Ohjelmavalintojen lähtökohtina ovat ajankohtaiset ja mielenkiintoiset aiheet, johtotähtenä kattaa mahdollisimman monipuolisesti koko paletti, mitä teatteri voi tarjota.
– Menemme aihe edellä ja teemme teatteria ajatuksella: Ajattelen siis olen, tunnen ja nauran, siis olen.
Teatterinjohtaja Jari Juutinen arvioi juuri ensi-iltansa ja suomenkielisen kantaesityksensä saanutta Dogvilleä hyvin syvälliseksi tarinaksi.
– Se on yksi parhaita elokuvia, mitä koskaan on tehty. Samalla osastolla esimerkiksi Chaplinin tai Hitchkockin teokset eivät ole raskaita.
– Elokuvassa on hidasta kerrontaa ja paljon lähikuvia, näytelmäversiossa on liikettä, väriä ja vipinää.
Kultalammen hän määrittää sukupolvidraamaksi.
– Hevoshullu on teatterikorkeakoululaisten ohjaama ja käsikirjoittama, olematta kuitenkaan nuorisonäytelmä.