KIRJAHYLLY Erämies muistelee
08.10.2009 12:35
Raimo Bärman: Rannalta rannalle, runoja, FinnEpos 2009.
Alan olla/ muistoista niin rikas/ että väliin/ pakahduttaa.
Ex-lappeenrantalainen Raimo Bärman tunnetaan muun muassa eräkirjoistaan ja pohjoisen Lapin kveenikirjoista. Mies tuntee omikseen niin Saimaan selät kuin Lapin lohijoet. Se kuusitoistakiloinen Tenosta on saanut oman runonsa, samoin kuin kalakaveri lanko-Aarno.
Bärman muistelee kaiholla nuoruuden aikoja ja luotaa katseita muun muassa luonnon hyväksikäyttöön ja entisajan miljöisiin, joissa ei ollut saasteita tai monitoimikoneita.
Pidin Bärmanin kokoelmasta, joka ei paradoksilla tai analyysilla juhli, mutta on jäyhää puhetta pitkällä aikaperspektiivillä. Bärman muistuttaa luonnon muutoksista ja hauraan eläimistön reaktioista nykyisen ajan kurimuksessa.
Ihmettelevät miksei/ enää ole perhosia/ kuten ennenvanhaan.
Mikseivät ihmettele/ missä kukkaniityt,/ kedot,/ hevoshaat. Missä niittäjät,/polut, / tervakukkapientareet. Missä heinäpeltotilkut,/ niityt, mummonmökit somat/ siellä perhosetkin ovat.
Bärmanin kuvakieli soljuu syksyisistä kuvista nuoruuden muistoihin, kalaretkiin ja lohen ottoon. Joskus viivähtää mieli siinäkin, että punalihainen palasella kertoo elämän päättymisestä, niin kuin jalokala, niin myös ihminen, omalla ajallaan molemmat.
Luulisin, että runoille löytyy kohderyhmä meistä 50–luvun nuorista, jotka eivät tunteneet huolen häivää öljytankkereista tai vaikkapa maailman tuhovoimista. Monen mieli palaa lapsuuteen runojen myötä, tuohon ihanaan, huolettomaan aikaan.
Jouko Varonen
